Maailma valmiiksi ennen juhannusta – ei onnistu, joten turha stressata

On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut  viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla.

Minua nauratti, kun luin muutaman vuoden takaista kirjoitustani siitä, miten välttää lomastressi ja keskittyä olennaiseen. No se sujuu nykyään kyllä! Mutta vuosia sitten olen ollut se tyyppi, joka on tunkenut lomansa niin täyteen tekemistä, että vaikka lomalla on suorittanut, niin puolet on silti jäänyt tekemättä. Onneksi olen oppinut tuostakin tavasta pois ja nykyään osaan ottaa iisisti ja kiitän itseäni siitä, mitä ehdin tehdä. Se, mikä jää tekemättä, jää tekemättä ja sillä selvä. Toki lomallakin on hauska tehdä erilaisia asioita, mutta sitten jos jotain ei ehdi, niin voi voi, sellaista se elämä on. Kaikkea vain ei pysty tekemään samaan aikaan ja lomaminulle tärkeintä on rentoutua, urheilla ja nauttia olostani, palautua työkiireistä ja hengata rakkaiden ihmisten kanssa ja vain chillata ilman mitään erityistä tekemistä. Jos jonain päivänä ei huvita tehdä mitään ja jos joskus haluaa nukkua lounaaseen asti, niin siitä vain, ja se pitää tehdä sitten ilman morkkiksia tai ajatuksia hukatusta ajasta.

Viime viikkoina kiirettä on pukannut aika lailla, mutta sen sijaan, että olisin lietsonut itseäni paniikkiin ja jäänyt kovasti voivottelemaan hektisempää jaksoa, olen pyrkinyt olemaan kiitollinen täyteläisestä elämästä ja siitä, että maailmankaikkeus haluaa nyt työllistää minua monelta taholta. Heikompana hetkenä olen pyrkinyt muistamaan, että ihan kaiken olen itse sinne kalenteriini kirjannut ja harvassa ovat ne asiat, joiden tekeminen ei oikeasti innosta.

Silti valehtelisin, jos väittäisin, etten odottaisi lomaa. Ja jos loma pitäisi niin sanotusti ansaita, se on kyllä nyt huolellisesti ansaittu. Mutta niin se vain menee, että kiireisinäkin hetkinä pitää muistaa pitää itsestään huolta. Minua on auttanut se, että olen syönyt säännöllisesti, poikkeustilanteissa pitänyt sopivat eväät mukanani, vähintään olen hyötyliikkunut ja kävellyt tai pyöräillyt paikasta toiseen, ja aina kun minulla on ollut aikaa, olen pysähtynyt haistelemaan ja filmaamaan kukkasia. Lisäksi olen saanut hengata superinspiroivien tyyppien kanssa ja jotenkin vain kaikki asiat ovat järjestyneet ja palaset ovat loksahdelleet kohdilleen. Olen myös mennyt aikaisin nukkumaan ja vaikka tänäänkin herätys oli kuvauspäivän takia viideltä aamulla, olin valmistellut asiat illalla niin, että aamulla oli helppo lähteä liikkeelle. Muutamien minuuttien palautumishetket päivän aikana ovat tärkeitä, ja eilen illalla istuin puoli tuntia meditoimassa ihan vain siksi, että oikeasti en olisi ehtinyt, kun olisi pitänyt tehdä sataa miljoonaa muuta asiaa. Mitä kiireisempää on, sitä parempaa huolta pitää itsestään pitää. Ei voi vain odottaa, että lomalla sitten ehtii levätä ja palautua, koska se ei nyky-yhteiskunnan tahdissa enää vain riitä.

Eilen olo oli kurja, kun yritin ihan tosissaan rakentaa Rooman päivässä. En onnistunut, joten lopulta päätin irrottautua omista vaatimuksistani, lakata suorittamasta, palata plussan puolelle ja hyväksyä sen, että to do – lista lyhenee kyllä, mutta parhaiten niin, että lakkaa stressaamasta ja hoitaa asian kerrallaan. Suosittelen lämpimästi sinulle samaa!

Leppoisaa juhannusviikkoa,

Jenny

7 comments

  1. Kukkaterapia auttaa a i n a🌼🌾🍀
    Ihanaa,rentouttavaa,kiireetöntä juhannusta😙

    1. Kiitos Kirsi, vaikka vähän jälkijunassa! Kiitän ja kuittaan <3 Ihanaa eloa!

  2. Minulla ei yrittäjänä ole oikeastaan varsinaista lomaa, mutta sitten taas toisaalta on mahdollisuus tehdä arjesta kevyempää silloin tällöin otettujen vapaapäivien muodossa. Ja veikkaan kyllä, että heinäkuuksi taaskin hiljenee siihen malliin, että jonkinlaista vapaa-aikaa ehtii kuitenkin viettää. Tärkeää musta onkin se, että työ ja ”oma elämä” (ihan kuin työ ei olisi omaa elämää…) ovat tasapainossa, eikä tarvitse kaikkea palautumistarvetta pantata sinne kesälomalle. Ja vaikka väittäisin että en nyt edes kamalasti haaveile mistään 4 viikon kesälomasta, kun arki on muutenkin just sitä mitä haluan, niin kyllä varsinkin näin juhannusta ennen tulee kieltämättä vähän stressattua ja syyllistyttyä tuohon ”kaikki valmiiksi” -ajatteluun. Ihan hyvä että on näitä pakollisia vapaapäiviä, jolloin on pakko rentoutua :)

    1. Kiitos Menolippu Maalle! Tiedän itsekin tuon fiiliksen, kun olen useita vuosia työskennellyt itselleni freelancerina. Niitäkin hommia jatkan nyt päivätöiden ohella ja ihan itse saan syyttää itseäni laatimistani aikatauluista ja sekaisesta kalenterista! Mutta kyllä se tästä, peruna kerrallaan. Mutta pakko sanoa, että tunnistan itseni tuosta mitä kirjoitat ja hienosti asioita kiteytät! Tärkeintä lienee se, että tekee asioita, joista tykkää. Kunhan muistaa, että niitä kivuuksiakin voi olla liikaa (ja tämä oli erityisesti itselleni tarkoitettu muistutus!).
      Viime vuonna pidin lomaa lähes sen neljä viikkoa, pari keikkaa oli vain. Elokuussa alkoivat työt ja rahatkin olivat loppu sopivasti. Tuntui kyllä hyvältä, kun edellisvuonna lomaa oli ollut vain viikko. Nyt mennään parilla viikolla ja sillä on pärjättävä. Kyllä se tästä.
      Mukavaa kesää ja rentoutumista sulle!

  3. Toisinaan pään sisällä paisuva työlista aiheuttaa vähintäänkin harmaita hiuksia, etenkin, jos sille stressaajaminälle antaa vapaat kädet pistää ranttaliksi. Jos näin käy, kannattaa kyllä äkkiä ottaa ohjat omiin käsiin ja palauttaa itsensä käsillä olevaan hetkeen ja tekeillä olevaan hommaan. Itseään on hyvä myös muistuttaa, että harvoimpa sitä montaa asiaa pystyy samanaikaisesti handlaamaan ja todennäköisesti heikolla menestyksellä yhtäkään, jos päässä pyörii sata ja tuhat muutakin asiaa. Toisinaan voi olla tarpeen tehdä myös to do -lista, josta voi sitten yhden homman maaliin saatettua vetää viivan yli, taputtaa itseään olkapäälle ja sitten hyvillä mielin jatkaa seuraavaan tehtävään. Helppohan tämä ei toki aina ole runsauttaan pursuavan arjen keskellä, mutta aina kannattaa yrittää ☺

    1. Kiitos Elina, olen niin samaa mieltä! Kun ei ne hommat valmistu siten, että stressaajaminä on puikoissa. Tulee huono fiilis ja silti kiire vaivaa, ihan turhaa, mutta ainahan sitä ei muista. Onneksi useimmiten nykyään kyllä!
      Musta tuntuu, että huomenna teen itselleni kunnollisen to do -listan, mistä voin sitten tosiaan vedellä niitä asioita yli iloisena. Arki on just nyt tosi runsasta ja täyteläistä, mutta toisaalta, siitäkin saa olla kiitollinen, eihän kaikilla ole töitä.
      Ihanaa viikkoa sulle, toivottavasti myös aurinkoa! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *