Maailma valmiiksi ennen juhannusta – ei onnistu, joten turha stressata

On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut  viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla.

Minua nauratti, kun luin muutaman vuoden takaista kirjoitustani siitä, miten välttää lomastressi ja keskittyä olennaiseen. No se sujuu nykyään kyllä! Mutta vuosia sitten olen ollut se tyyppi, joka on tunkenut lomansa niin täyteen tekemistä, että vaikka lomalla on suorittanut, niin puolet on silti jäänyt tekemättä. Onneksi olen oppinut tuostakin tavasta pois ja nykyään osaan ottaa iisisti ja kiitän itseäni siitä, mitä ehdin tehdä. Se, mikä jää tekemättä, jää tekemättä ja sillä selvä. Toki lomallakin on hauska tehdä erilaisia asioita, mutta sitten jos jotain ei ehdi, niin voi voi, sellaista se elämä on. Kaikkea vain ei pysty tekemään samaan aikaan ja lomaminulle tärkeintä on rentoutua, urheilla ja nauttia olostani, palautua työkiireistä ja hengata rakkaiden ihmisten kanssa ja vain chillata ilman mitään erityistä tekemistä. Jos jonain päivänä ei huvita tehdä mitään ja jos joskus haluaa nukkua lounaaseen asti, niin siitä vain, ja se pitää tehdä sitten ilman morkkiksia tai ajatuksia hukatusta ajasta.

Viime viikkoina kiirettä on pukannut aika lailla, mutta sen sijaan, että olisin lietsonut itseäni paniikkiin ja jäänyt kovasti voivottelemaan hektisempää jaksoa, olen pyrkinyt olemaan kiitollinen täyteläisestä elämästä ja siitä, että maailmankaikkeus haluaa nyt työllistää minua monelta taholta. Heikompana hetkenä olen pyrkinyt muistamaan, että ihan kaiken olen itse sinne kalenteriini kirjannut ja harvassa ovat ne asiat, joiden tekeminen ei oikeasti innosta.

Silti valehtelisin, jos väittäisin, etten odottaisi lomaa. Ja jos loma pitäisi niin sanotusti ansaita, se on kyllä nyt huolellisesti ansaittu. Mutta niin se vain menee, että kiireisinäkin hetkinä pitää muistaa pitää itsestään huolta. Minua on auttanut se, että olen syönyt säännöllisesti, poikkeustilanteissa pitänyt sopivat eväät mukanani, vähintään olen hyötyliikkunut ja kävellyt tai pyöräillyt paikasta toiseen, ja aina kun minulla on ollut aikaa, olen pysähtynyt haistelemaan ja filmaamaan kukkasia. Lisäksi olen saanut hengata superinspiroivien tyyppien kanssa ja jotenkin vain kaikki asiat ovat järjestyneet ja palaset ovat loksahdelleet kohdilleen. Olen myös mennyt aikaisin nukkumaan ja vaikka tänäänkin herätys oli kuvauspäivän takia viideltä aamulla, olin valmistellut asiat illalla niin, että aamulla oli helppo lähteä liikkeelle. Muutamien minuuttien palautumishetket päivän aikana ovat tärkeitä, ja eilen illalla istuin puoli tuntia meditoimassa ihan vain siksi, että oikeasti en olisi ehtinyt, kun olisi pitänyt tehdä sataa miljoonaa muuta asiaa. Mitä kiireisempää on, sitä parempaa huolta pitää itsestään pitää. Ei voi vain odottaa, että lomalla sitten ehtii levätä ja palautua, koska se ei nyky-yhteiskunnan tahdissa enää vain riitä.

Eilen olo oli kurja, kun yritin ihan tosissaan rakentaa Rooman päivässä. En onnistunut, joten lopulta päätin irrottautua omista vaatimuksistani, lakata suorittamasta, palata plussan puolelle ja hyväksyä sen, että to do – lista lyhenee kyllä, mutta parhaiten niin, että lakkaa stressaamasta ja hoitaa asian kerrallaan. Suosittelen lämpimästi sinulle samaa!

Leppoisaa juhannusviikkoa,

Jenny