Mitä olen tehnyt toisin kuin ennen – elämänmuutos etenee menestyksekkäästi

Kohta on kuusi kuukautta tietoista elämänmuutosta takana ja paino on pudonnut sen 9 kiloa. Silloin tällöin astahdan vaa’alle, mutta yhä edelleenkään en kyttää vaakaa ja kiloja orjallisesti. Paino ei ole tässä muutoksessa enää se tärkein asia, vaan energian lisääntyminen, innostuminen ja parempi jaksaminen kaiken kaikkiaan! Tämä olo, jonka olen saavuttanut kevään aikana, on todella motivoiva! Olen saanut takaisin sen fiiliksen, joka minulla on ollut aiemmin. Mutta toki viikonloppuna ilahduin, kun viime kesänä hyvin puristavat ja paljon käyttämäni shortsit lököttivät ja näyttivät päälläni jotenkin valtavilta. Ja mahduin juuri ja juuri toisiin shortseihin, joita viime kesänä en saanut kiskottua reisiä pidemmälle.

Moni on kysynyt minulta, mikä tällä kerralla on ollut erilaista kuin niinä parina kolmena kertana aiemmin tämän kuuden vuoden aikana, kun olen pudottanut painoa ja palannut aina lähtötilanteeseen korkojen kera. Ennen kuopuksen, 6, syntymäähän en ole koskaan kärsinyt paino-ongelmista tai jojottelusta.

Ensimmäiset 2- 3 kuukautta tuntui, ettei mitään tapahdu. Sitten alkoi tapahtua. Vasen kuva on otettu 4.3. ja oikeanpuolinen kuva 15.6.

Tässäpä kaikki, mitä itse hokasin, kun asiaa pohdin:

  • Motivaatio. Yksinkertaisesti vain päätin viime vuoden lopulla, että tämä on viimeinen kerta, kun olen tässä samassa tilanteessa, yli 30:n rasvaprosentilla ja 173 senttiselle varrelleni hieman liialla painolla. Lähtötilanne oli 82 kg ja risat, nyt vaaka suhaa siinä 74 kieppeillä. Päätin, että teen tämän muutoksen vielä kerran, mutta VAIN kerran, ja koska aiemmat keinoni (liikunnan runsas lisääminen tai jollain ruokavaliolla kituuttaminen) eivät ole tuoneet pysyvää tulosta, toimin nyt eri tavalla kuin aikaisemmin. Tämä päätös on pitänyt. Tammi-helmikuussa motivaatio oli silloin tällöin vähissä, mutta kun selvisin vaikeiden hetkien yli, olo on ollut lähinnä se, ettei mikään voi minua nyt pysäyttää.
  • Syöminen. Syön 4-6 kertaa vuorokaudessa. Syön joka päivä aamupalan, enkä skippaa sitä enää mistään hinnasta. Syön myös kunnollisen lounaan, enkä skippaa sitäkään mistään hinnasta. Minulle sopii ruokailu, joka on aamu- ja päiväpainotteista. Jos olen syönyt päivän mittaan riittävästi ja oikeita, itselleni sopivia ruoka-aineita päivällä, en välttämättä illalla syö enää juuri mitään. Ja hei, se toivottu ruokapäiväkirjapostaukseni on tulossa pian!
  • Proteiinit. Katson, että lähes jokaisella ateriallani on jotain proteiinia. Pari viikkoa sitten söin työpäivän aikana kasvislounaan, jossa ei ollut mitään proteiinia, käytännössä vain riisiä, paprikaa, muita kasviksia ja yrttejä. Fail! Illalla oli jatkuva himo syödä ja käänsin kaikki kaapit makean kaipuussani.
  • Liikunta. Ennen olen juurikin laihduttanut liikkumalla, enkä ole muuttanut ruokavaliotani oikeastaan mitenkään. Nyt en stressaa liikunnasta, vaan muutos on tullut varmasti 80 prosenttisesti ruokavalion kautta. Toki pyöräilen joka päivä töihin ja takaisin, yhteensä noin 7 kilometriä. Sen lisäksi pyrin käymään juoksemassa joka toinen päivä. Uutena kuvioissa on mukana kotijumppa, mikä ihmetyttää itseänikin, sillä en ole koskaan ollut sitä ihmistyyppiä, joka jumppaa kotona. Eilen tein 23 minuutin kuntopiirin, jossa vaihdoin minuutin välein liikettä. Tein pääosin kehon painolla mm. kyykkyjä, lankkuja, vatsarutistuksia, vinoja vatsalihaksia, pystypunnerrusta, thrusteria, ojentajadippiä, punnerruksia. Joogaan en ole ehtinyt moneen viikkoon, mutta tällä viikolla aion mennä! Keväällä en liikkunut edes niin paljon kuin nyt, ja silti tulosta tuli. En liiku laihtumisen takia, vaan se on paras keino nollata ajatuksia ja ylläpitää sitä energiaa, jonka hoikistuminen on mukanaan tuonut.
  • Kieltäminen. Ei toimi minulla, olen siis lakannut kieltämästä itseltäni mitään. En voisi koskaan ajatella syöväni pelkkää rahkaa, kanafileitä tai parsakaalia, sillä en voi kuvitella, että tuollainen ruokavalio olisi itselläni pidempiaikaista. Ja nyt nimenomaan harjoittelen pysyviä tapoja. En siis ole kieltänyt itseltäni mitään, mutta eipä minulla ole tarvettakaan enää vetää suklaalevyä kerralla tai valtavankokoista pizzaa. Voin kuitenkin huoletta syödä myös pizzaa tai suklaata. Ainoa asia, jota en ole nauttinut pian viimeiseen kuuteen kuukauteen, on alkoholi. En tosin ole sitä itseltäni varsinaisesti kieltänyt, mutta jotenkin se ei sopinut maratonkuvioiden ja painonpudotuksen kanssa oikein yhteen. Ja kun puolisokin on vuoden tipattomalla, on ollut todella helppoa olla itsekin ilman alkoholia. Veikkaan, että tavat juoda alkoholia muuttuvat aikalailla tämän vuoden aikana. Olen keksinyt niin paljon parempia tapoja rentoutua kuin kuohuviini perjantaina tai saunaoluet lauantaina. Voi olla, että jouluna tulee skoolattua, voi olla ettei. Sen aikaisista fiiliksistä ei voi nyt sanoa mitään, eikä tarvitsekaan. Olen yhä samaa mieltä, että kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista!
  • Stressaaminen. Tällä kertaa en ole kertaakaan stressannut tästä muutoksesta, vaan olen tehnyt tätä todella ilon kautta. En ole esimerkiksi miettinyt, että menenkö liikkumaan vai en. Jos ei ole huvittanut, en ole mennyt ja piste. En ole silloin myöskään stressannut sitä, etten mennyt. En ole myöskään stressannut tai ahdistunut, jos joinain päivinä on tullut herkuteltua enemmän. Ja vaikka huomisesta ei tiedä kukaan, ymmärrän sen, että jos kiloja on kerännyt itselleen vuoden pari, ei niistä voi päästä eroon kuukaudessa tai parissa. Niin tylsältä ja mediaseksittömältä kuin se kuulostaakin, hidas muutos on paras muutos. Loppuelämän kuntoon pääsee rauhallisessa tahdissa, etsimällä itselle sopivia tapoja, joita voi nähdä itsensä noudattamassa myös vaikkapa vuoden tai kahden päästä tai 30 vuoden päästä.

Nämä nyt tulivat mieleeni äkkiseltään! MItä kokemuksia sinulla on elämäntapojen muuttamisesta?

Mahtavaa uutta viikkoa,

Jenny

11 comments

  1. […] Jenny sitten on tehnyt toisin? Hän kertoo blogissaan matkastaan kohti tämän hetkistä tilannetta, kevyempää, ja energisempää […]

  2. Upea muutos!
    Ja järkevä sekä pysyvä.
    Mä olen kohta 45 v, muutaman sentin lyhyempi ja kiloissa 10 kg kevyempi, mutta rapakunnossa ja ylipainoinen.
    Aloitin 1,5 viikkoa sitten järkevämmän ruokavalion, mutta enempää kommentoitavaa ei vielä ole. Mä en välitä pikadieeteistä, kun ne palauttavat kilot takaisin yhtä pikaisesti kuin pudottavatkin.
    Kunnon aamiainen (puuro/täysjyväleipä, marja-hedelmä-smoothie), kunnon lounas (riittävästi proteiinia), järkevät välipalat sekä järkevä illallinen ja iltapala. Ihan hirveästi en kiellä itseltäni, mutta nyt alkuun vältän vaaleaa vehnää ja sokeria (olen vältellyt jo vuodenvaihteesta lähtien).
    Yritän lisätä tuota liikuntaa myös. Golfarina, se on kesällä helppoa, mutta syksyllä tulee tyhjyys. Pitää vaan sinnitellä lenkille ja raikkaaseen ulkoilmaan. Nuo kotijumpat pitää myös kokeilla. Rapakuntoisena se jotenkin ärsyttää että ei jaksa, mutta pitää vaan aloittaa, sitten huomaa parin viikon jälkeen jaksavansa vähän enemmän.
    Näytät tosi freesiltä. Sellaiselta tasapainoiselta ja tyytyväiseltä.
    Onnea suorituksesta!

    1. Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi Mmm! Mulla on niin sama kokemus tuosta muuten kuin hitaasti ja rauhallisesti laihduttamisesta. Niin ne kilot ovat pukanneet takaisin korkojen kera. Sun ruokailut kuulostavat samalta kuin omanikin. Mutta tosiaan jos olen päivällä ja aamulla syönyt kunnolla, illalla ei ole edes nälkä ja jokin pieni ruoka riittää. Vaaleaa vehnää ja sokeria minäkin pyrin välttelemään, mutta välillä tulee niitäkin syötyä, joskus vahingossa ja joskus, koska huvittaa :D
      Itselläkin lihaskunto rapissut viime syksystä, kun vielä ohjasin tunteja. Vaikka olinkin tuhdimmassa kunnossa, oli voimaa enemmän ja lihaskestävyyttä. Että tiedän vähän, miltä sinusta tuntuu, mutta tästähän ei ole kuin yksi suunta ja se on kohti parempaa!
      Mukavaa kesää ja juhannusta sulle!

  3. Wau! Mieletön muutos!
    Täällä vähän samantyyppistä ongelmaa, tosin johtuen epämääräisistä nivelkivuista… Tai siis liikunta jäi tauolle syyskuussa – syöminen ei.
    Painoa ei ole tullut takaisin kuin nelisen kiloa, mutta olo on kyllä niin lössähtänyt, että morjens. Oon pitkään seurannut sun blogia ja tämä sun painonpudotusurakka on toiminut mulla motivaattorina. Nyt heltisi lupa salitreenin ja pyöräilyn aloittamiseen tauon jälkeen, joten perästä tullaan!
    Syöminen on mun kulmakivi.
    Liian pitkät välit aiheuttavat juurikin sen, että illalla voisi syödä mitä tahansa. Ja ei tosiaan jaksa lähteä minnekään liikkumaan, jos mänttää töiden jälkeen hirveän satsin ruokaa…
    Mutta upean urakan oot tehnyt ja tsemppiä jatkoon!

    1. Kiitos Krisse kommentistasi! Toivottavasti nivelkivuille löytyy jokin helpotus!
      Ihana kuulla kuitenkin, että olen saattanut motivoida tässä omalla matkallani myös sinua :) Vertaistuki eli nää kommentit on itsellekin tosi tärkeitä, niistä saa taas lisää potkua ja intoa.
      Nykyään pidän huolen siitä, että ruokaa on silloin saatavilla, kun sitä tarvitsen :) Tänään esimerkiksi olen koko päivän kuvauksissa, jonne aion suunnata ruokakaupan kautta hankkimaan eväitä. Se, että ei syö silloin kun on tottunut syömään, kostautuu paitsi verensokerin heilahteluna myös sillä, että illalla tyhjentää koko jääkaapin. Eikä tosiaan jaksa urheilla ilman ruokaa eikä ruoan jälkeen, jos on mennyt mättölinjalle.
      Kiitos paljon, tää oma homma vielä tässä jatkuu, vaikka tavoitepaino on hyvinkin kohtuullinen. Lisäksi toki kun saa tuon lihaskuntotreenin kunnolla käyntiin, pitää muistaa se, että lihas painaa läskiä enemmän.
      Iloista kesää ja juhannusta sulle!

  4. Juuri näin olen tuon laihduttamisen itsekin ajatellut. Ei ole mitään mieltä tehdä 2 viikon nälkädieettejä ja siten palata samaan. Elämäntavat kuntoon, piste. Hyvä postaus. Näytät super hyvältä!

    1. Kiitos Hansu! Tuo elämäntavat kuntoon onkin tosi hyvä slogan! Ja niin se vain menee. Toki olen sen tiennyt aiemminkin, mutta kun vielä ohjasin paljon tunteja, oli paino helppo pitää aisoissa liikkumalla. Mutta sitten mulle kävi, kuten esim. urheilijoillekin käy, kun ura loppuu, jos ei muuta elämäntapoja ja esim. syö saman verran, mihin on paljon liikkuessa tottunut. Huonosti siis.
      Uusien ruokatapojen opettelu ei ollut aluksi kovin innostavaa, mutta nyt, kun huomaa, miten niistä on alkanut puolessa vuodessa tulla rutiinia ja tavallista, se tuntuu tosi hyvälle. En edes tajua, miten saatoin lähteä liikenteeseen ilman kunnon aamupalaa :O
      Ihanaa viikkoa sulle!

  5. Onpa upea kuvapari, ihan mieletön muutos :) Olet kyllä mun mielestä molemmissa kuvissa upea, mutta näkeehän tuon muutoksen ihan selvästi!

    Sain itse aikaiseksi aika onnistuneen elämänmuutoksen noin neljä vuotta sitten melko lailla samalla reseptillä kuin sinäkin, mutta jotenkin se viime syksynä ja talvena lopahti. Paljon hyvää toki on jäänyt, mutta olen kokenut olevani aika hakoteillä ja retuperällä ja kipuillut asian kanssa koko kevään. Sun aiheeseen liittyvät kirjoitukset ovat olleet tosi isona apuna kun olen yrittänyt aihetta selvitellä ja nyt tämä viimeisin kirjoitus avasi silmät kertaheitolla. Tajusin, että asiaa on ihan turha sen enempää analysoida (argh me naiset…. :) ), vaan ryhtyä taas hommiin. Kyse on kuitenkin ”vain” muutamasta simppelistä perusasiasta!

    Kiitos siis Jenny tästä kirjoituksesta ja blogistasi yleensäkin. Luen kaikki kirjoituksesi suorastaan ahmimalla ja poden huonoa omaatuntoa, kun en saa aikaiseksi kommentoida… Ihanaa kesää sulle <3

    1. Kiitos Emma kommentistasi! Ihana kuulla! Eikä todella tarvitse potea huonoa omatuntoa. Aika moni lukee blogeja kännykällä eikä sillä aina jaksa säätää ja kommentoida.
      Ja tosiaan, eiväthän nuo asiat ole mitään pyörän uudelleen keksimistä. Eli aika pienistä asioista on kyse, mutta pitää vain saada se eka askel otettua ja eroon niistä mieliteoista, joita alussa kuitenkin useimmilla on. Se on tosi palkitsevaa, kun alkaa huomata, että on tottunut esimerkiksi pienempään annoskokoon ja pärjää sillä tosi hyvin, kun vain koostaa sen oikein. Eikä tarvitse kituuttaa nälkäkuurilla eikä syödä pahanmakuista ruokaa :)
      Ihanaa viikkoa sulle ja tsemppiä´! Se alku on vaikein, mutta sitten kun alkaa tulla tuloksia, se tosissaan motivoi aikalailla!

  6. Tosi hienoa, näytät hienolta ja hyvältä. Ja noi sun hiukset sopii sulle ehkä parhaiten ikinä. Onnittelut kaikesta! =)

    Mullakin toimii se, että aamulla aivan tosi kunnollinen aamupala ja päivällä oikein koostetut ruuat. Se on ihan selvästi iltasyömisistä (naposteluista) pois.
    Jos sun työpaikan kasvislounas on tommonen missä ei ole mitään kunnon proteiinia se on kyllä väärin ja niin menneen talven lumia varsinkin nyt kun kasvisjutut on väkisinkin tullut tai ainakin olisi pitänyt tulla tänä kasvissyöntibuumin aikana kaikkien keittiöihmisten tietoisuuteen. Eri asia jos olet itse mennyt koostamaan sellaisen lounaan, no on sekin väärin. =D

    Tsemppiä uuteen elämään!

    1. Kiitos Jaana! Ja kiitos kommentista!
      Meillä ei siis töissä ole ruokalaa, mutta käyn ulkona syömässä. Usein syön ison salaatin, jossa on ainakin 1-2 proteiinin lähdettä. Tuolloin kerran hairahduin lähikuppilassa kyseiseen kasvisruoka-annokseen ja tajusin vasta sitä syödessäni, kuinka köykäinen se sillä kertaa oli. Ihme, ettei se sisältänyt esim. papuja! Samassa mestassa syön usein kanaa, mikä kyllä toimii hyvin. Kasvisruoka on tosiaan maittavaa, eikä siihen ole vaikea saada protskuja mukaan.
      Kiitos, tsempit on tervetulleita, vaikka nyt tää sujuu paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella :) Kai näistä uusista tavoista alkaa muodostua pikku hiljaa rutiineja.
      Mahtavaa viikkoa sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *