Paska lenkki, mutta tulihan tehtyä

Jokainen reeni ei ole hyvä reeni, vaikka niistä huonommista en aina itsekään kirjoita somessa. Mutta enpä halua tässäkään asiassa fuskata, vaan mieluummin olen rehellinen: Aina ei suju, ja sekin on ihan ookoo. Tämä tuli mieleeni eilen, kun levättyäni kolme päivää olin täynnä energiaa, mutta silti juoksin pitkästä aikaa sellaisen lenkin, josta oli liikunnan ilo kaukana. Toisin sanoen paska lenkki, mutta tulihan tehtyä!

Laituritreenin (24 minuuttia) jälkeen sen sijaan tuntui tältä! Olen oppinut sen, ettei urheilun tarvitse kestää tuntia, että se ”laskettaisiin”. 24 minuuttia on parempi kuin ei mitään!

Juokseminen tuntui alusta lähtien piinalliselta enkä voi sanoa, että olisin nauttinut oikeasti yhdestäkään askeleesta. Lähdin liian kovaa liikkeelle, hengästyin, reidet tuntuivat jäykiltä kuin puupölkyt, vatsaani pisti ja muutenkin olo oli kummallinen. Olimme pari tuntia aiemmin palanneet mantereelle melkoisessa aallokossa, ja ensimmäistä kertaa vuosiin olin tulla merisairaaksi veneessä. Matkalla tuntui siltä kuin olisi ollut 25 minuuttia putkeen Linnanmäen laitteessa! Hästäki oksu oli lähellä! Vetämätön olo ei helpottanut edes autossa, mutta lähdin silti juoksemaan, olihan yhteinen lenkki sovittu puolison kanssa. Laatuaikaa nääs. Kaiken yllä olevan lisäksi olin syönyt liian vähän, liian pitkän aikaa sitten ja olin juonut liian vähän vettä. Niin ja ollut koko päivän auringossa. Fail.

Puolessa välissä suunniteltua juoksulenkkiä oli pakko luovuttaa, ja totesin kumppanilleni, että mene sinä vain, minä hoiperran perästä. Kävelin hetken, hidastin tahtia ja lopulta hölköttelin 13 kilometriä ja kävelin lopun matkaa, että pääsin kotiin. Tuohon puoliväliin mennessä en ollut sanonut oikeastaan sanaakaan, mitä nyt ärsyyntyneenä murahdellut vastauksia toisen jutuille, että sellaista laatuaikaa. Ihan kuin se olisi ollut jonkun muun vika, ettei juoksuni kulkenut! Ihan itse olisi pitänyt omaa fiilistä ja kehoa kuunnella ja ehkä levätä.

Torstain juoksulenkillä oli taas ollut ihan eri fiilis, vaikka välillä vettä satoi kaatamalla. Jalat tuntuivat superkevyiltä, askel kulki nopeammin kuin pitkään aikaan ja näin ehkä kauneimman sateenkaaren ikinä. Eilen huvitti oma torstainen hehkutukseni juoksun ihanuudesta, koska tuntuihan minusta siltä, että ohhoh, miten olenkaan näin scheissen lajin valinnut ja että sinne toiselle maratonillekin, hei onko ihan pakko! No mutta, fiilarit tulee, fiilarit menee. Tänään olen lepäillyt töiden parissa ja huomenna saatan koittaa, miltä juokseminen voisi tuntua. Voi myös olla, että kroppani kaipaa nyt kehonhuoltoa ja joogaa, vaikka en ole juossutkaan paljoa viime viikkoina, mutta kuitenkin enemmän kuin ennen maratonia, mikä on hyvä muistaa. Kyllä se juoksuhalu sieltä palaa ihan varmasti viimeistään ylihuomenna. Ja ihan hyvä välillä kohdata takapakkia, sillä eihän mikään tekeminen voi aina olla popkornia ja vaahtokarkkia. Tärkeintä on kuitenkin, että saa itsensä liikkeelle takapakista ja negatiivisista tuntemuksista huolimatta. Minulla kesti monta viikkoa ellei jopa kuukautta, että syksyn juoksutauon jälkeen juoksu alkoi kulkea. On ihan hyvä tunnustaa itselleen ja kertoa myös muille, että myös niitä huonojakin treenipäiviä on, eikä liikkuminen aina ole yhtä aurinkoa ja nautintoa, vaikka Instagram näyttäisikin muulta.

Treenit jatkuvat, ja yritän pitää ne mahdollisen monipuolisena. Ehkä tuo eilinenkin piti kokea, että juoksuhalut hieman tasaantuvat, enkä juokse itselleni mitään vammoja.

Mites sulla menee, sujuvatko treenit? Mukavaa viikon alkua,

Jenny

Ihan paras paikka liikkua – laituri.

 

 

8 comments

  1. Hei Ihanainen!
    Haluaakohan se keho kertoa jotakin kun pisti ”stopin” juoksulle😉. Jotakin,ehkä pitäisi oivaltaa🤔.
    Kivaa viikkoa juoksulla tai ilman😙

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi! Näin kyllä oli sunnuntaina, parempi olisi ollut huilata! Jotenkin en muistanut, että ennen maratoniahan juoksin max 2 lenkkiä viikossa, useimmiten yhden. Nyt on vähän niin kuin juoksu vienyt mennessään, mutta pitää ottaa iisisti silti!
      Ihanaa viikkoa sulle myös <3

  2. Voi että .. kohtalotoveri tässä hei. Oman lauantain treenin kanssa kävi vähän sama .. p..ka treeni mutta tulipahan tehtyä. Ei menny suunnitelman mukaan ja kiukku/paha mieli meinas ottaa vallan. Mutta parempi tehdä edes jotain ja ylipäätään oli hyvä että lähdin.
    Syypäänä mun huonoon treeniin oli huono uni yöllä – ja oikeastaan jo pari yötä sitä ennenkin. Ruokatankkaus oli varmaan myös liian niukka.
    Tein sen minkä jaksoin ja laitetaan toisella kerralla sitten vaihdetta isommaksi. Kroppaa pitää vaan muistaa kuunnella.

    1. Kiitos Pii kommentistasi! Huonosti nukuttu yö näkyy kyllä heti jaksamisessa ja urheilussa! Ja silloin sitä miettii, että miten koskaan on jaksanut valvoa vuosia lasten kanssa… :D
      Oon samaa mieltä, parempi tehdä jotain ja ainakin olla itseen tyytyväinen! Mäkin mietin, kun keskeytin juoksemisen ja kävelin kotiin, että enhän ole kellekään tilivelvollinen, saan keskeyttää, jos olo siltä tuntuu. Näin me joskus ollaan itsellemme ankaria tai ehkä se on enemmän sitä, että kun jotain on päättänyt, sen haluaa saattaa loppuun saakka! Kuitenkin tärkeinä on just sen kehon kuuntelu, eikä sitä oikein ole hyvä pakottaa.
      Mutta kiva kuulla, että muillakin on näitä päiviä! Se antaa itsellekin voimaa. Hyviä lenkkejä kaikille ja sulle ihanaa päivää :)

  3. Kiitos tästä jutusta! Just tänään kirjoitin juoksumuistareihin: ”nihkeästi sujui. Liikaa vaatetta ja jotenkin raskasta, mutta yritin kuitenkin. ” Sellaista tämä joskus on. 👍

    1. Kiitos Jane kommentista! Sellaista se joskus on, ja tiedätkö, noita vanhoja tunnelmia on hauska lukea. Itse aloin käyttää pitkästä aikaa Sportstrackeria, jota olin aktiivisesti käyttänyt vuosina 2013-2014 ja siellä oli just noita lenkin jälkeisiä tuntemuksia ja myös aika, kun kärsin juoksijan polvesta.
      Aina ei suju niin kuin Instagramissa, mutta mehän ei anneta periksi, vaan mennään taas juoksemaan :)
      Iloista päivää sulle!

  4. Hei!
    Minun treenit ovat olleet pakko pitää aivan minimissä, koska jalka edelleen kipeytyy viimeistään lenkin jälkeen. Eikä uudet kengät siihen ole jeesanneet, että vaiva olisi lähtenyt. Hyvät ne silti ovat.
    Kyllä se harmittaa, kun pää huutaa lenkille ja pakko ollut pitää taukoa. Nyt sitten uskaltauduin lenkille ja miehen kanssa vedettiin 12km. Kyl oli aika kova määrä näin äkkiseltään ja taas sitä ollaan hieman kipeänä.
    Venytellä pitää ja liikkeitä teen et vahvistan pohjelihaksia, mutta silti en tajua kun kiristää…

    1. Kiitos Helinä!
      Toivottavasti saisit apua jalalle ja jalan kuntoon. Silloin, kun itse kärsin juoksijan polvesta ja vaivaa kuntoutettiin kuukausitolkulla, muistan kyllä harmituksen.
      Oletko käynyt hierojalla? Itse sain silloin juoksikan polveen sieltä avun ja nyt yritän muistaa käydä kerran kuussa tai kahdessa. Mulla oli toinen puoli kehosta ihan superjumissa, toinen ei, ja siksi se juoksijan polvikin iski, kun polven sivulla paikat hankasi toisiaan.
      Ajattelin, että hieroja saattais auttaa eikä siitä ainakaan haittaa ole.
      Toivon, että pääset pian juoksemaan ilman vaivoja! Ihanaa päivää :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *