Hyvä elämä

Perseilijöitä ei tarvitse sietää ja pari muuta ajatusta sairasvuoteelta

En ole lakannut pitämästä blogia, vaikka vähän hiljaista on ollutkin. Päivä viisi sänkypotilaana lähestyy loppuaan, Netflix on ollut kovassa käytössä, vissyä ja teetä kulunut ja ruokavalio on ollut niin heikko, että kohta näkyy sikspäkki ilman treeniä. Joka päivä olen joutunut viemään ekaluokkalaisen kouluun ja se on vastannut maratoninkaltaista ponnistusta. Tänään vastasin kahteen työmeiliin, jonka jälkeen nukuin 3 tuntia. Tätä postausta varten olenkin nyt kerännyt hurjasti voimia, mutta kovin pitkää tästä ei varmaankaan tule. Perseilijöitä ei tarvitse sietää ja pari muuta ajatusta sairasvuoteelta.

Lupasin Instagramissa vastailla teidän ihanien kysymyksiin elämänmuutoksestani. Kysymyksiä tuli niin paljon, että joudun jakamaan postaukset moniin osiin. Aloitan tämän postaussarjan heti, kun olen vähän virkeämmässä kunnossa. Jos muuten juoksu yhtään kiinnostaa, niin tässä kaksi hyvin erilaista dokumenttia katsottavaksi: The Barkley Marathons ja From fat to finish line.

Kuva: Timo Turkka

Suosittelen lämpimästi myös Tony Robbinsin dokkaria I am not your guru. Oikeastaan mitään näistä en ole voinut katsoa kyynelkanavat kuivina. YouTubesta olen katsonut lisää juoksujuttuja, kuten muun muassa dokumentin suomalaisesta ultrajuoksija Noora Honkalasta.

Varoituksen sana muuten tästä influenssasta, se voi olla myös kuumeeton. Itse kävin eilen lääkärissä ja sain tulokset iltapäivällä. Omani on influenssa B -versiota, johon ei tuo rokotekaan tepsi. Olen ollut koko ajan kuumeeton lukuunottamatta tiistaina kahden tunnin ajaksi 38.5 noussutta kuumetta. Olo on kuitenkin aivan yhä karmiva kuin possuflunssassa aikanaan vuonna 2009 (jolloin sain myös keskenmenon viikolla 13). Kehon lämpö on tasaisesti 36.6, kuiva yskä riipii rintakehää, ja vaikka lihassärkyä on vain välillä, olo on vain niin vetämätön, että esimerkiksi vessaanmenoa tai veden hakemista olen suunnittellut jopa puoli tuntia. Saa nähdä kuinka monta viikkoa kuluu, että olen siinä kunnossa, että pääsen urheilemaan.

Mutta, onpa ollut aikaa katsoa Netflixiä ja myös ajatella! Ja niin monta syytä on olla kiitollinen, kuten se, että saan maata ja sairastaa omassa kodissa omassa sängyssä, enkä joudu vaeltelemaan tuolla kadulla pakkasessa kodittomana, kaikilla kun ei sitä kotia tai sänkyä ole.

Erityisesti tuo Tony Robbinsin dokkari sai minut ajattelemaan paljon. Moni asioista on sellaisia, joita olen toki miettinyt runsaasti tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen näitä juttuja kelaillut ja lamput ovat olleet niin sanotusti päällä.

Erityisesti tässä omassa pikku murheessa (tiedän toki, että tämä on ihan omankin elämänhistoriani puitteissa pieni murhe, mutta tosi ärsyttävä) teki hyvää kuulla nämä Robbinsin sanat:

Luulette, että ongelmia ei kuulu olla. Ongelmat muovaavat sieluamme. Kehitymme ongelmien avulla. Elämä tapahtuu meitä varten, ei meille. 

Juuri näin. Olen myös täällä maatessani paljon miettinyt sitä, mitä elämältäni haluan. Olen myös miettinyt sitä, että vaikka Kindness is magic, kaikkia perseilijöitä ei tarvitse elämässään sietää. Sanon nyt ehkä vähän rumasti, mutta vaikka on kiltti ja sydämeltään haluaa ihmisille hyvää, ei kaikkea paskaa tarvitse todellakaan vastaanottaa.

Mitä enemmän seuraajia tulee, sieltä tulee aina myös heitä, jotka mielellään purkavat oman elämänsä pettymyksiä, vaikeuksia, pahaa oloaan, ongelmiaan ja kyvyttömyyttä tehdä muutoksia meidän kaikkien päälle, jotka otamme vastuuta arjestamme ja onnestamme. Mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, emme voi ottaa vastuuta jonkun toisen ihmisen tunteista, joita hänessä herätämme. Se, jos joku kokee toisen onnen, positiivisuuden tai energisyyden uhkaksi, emme voi sellaiselle oikein mitään muuta kuin ehkä yrittää lähettää hänelle lämpimiä ajatuksia ja siirtyä jatkamaan omaa matkaamme.

Tällaiset kohtaamiset ovat onneksi aika harvinaisia, mutta jännittävää on, miten joskus omassa tuttavapiirissäkin sitä saattaa ärsyttää jotakuta. Ihmeellistä on se, että jos joku todella ärsyttää, miksi hänen tekemisiään pitää seurata ja mahdollisesti vielä käydä kommentoimassa aina jotain negatiivista? Luulisi, että elämä olisi helpompaa ilman. Mutta elämä on ihmeellistä, niin hyvässä kuin pahassa.

Tony Robbins sanoi dokumentissaan myös, että Tässä vaiheessa elämää pitää tietää, mitä haluaa ja tarvitsee. Pitää muokata itsensä parhaaksi mahdolliseksi verrattuna siihen, mitä elämä ja olosuhteet ovat tarjonneet. En siedä itsessäni mitään, mikä on vähempää kuin mitä voin olla. 

Aika kovia sanoja, mutta mitä tuohon voi muuta sanoa kuin amen.

Pysykää terveenä!!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Jos pyytää vähän, saa vähän

Ensimmäinen ultrajuoksu odottaa!

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

22 thoughts on “Perseilijöitä ei tarvitse sietää ja pari muuta ajatusta sairasvuoteelta

  1. Mun on todella vaikea ymmärtää ihmisten negatiivisia, tahallaan ilkeäksi tarkoitettuja kommentteja. Tiedän, että noilla kommentoijilla on usein paha olla, mutta silti. Jos ei tykkää jonkun blogista tai instasta tai ihmisestä IRL miksi ihmeessä tätä on pakko seurata ja kiduttaa itseään, velloa negatiivisuudessa. Ei kerta kaikkiaan mene mun päähän. Osaan olla ja olenkin kyllä välillä kateellinen menestyjille, onnistujille ja kenelle nyt milloin mistäkin mutta samalla siitä saa valtavaa buustia omiin juttuihin. Jos jonkun some ärsyttää, häivyn kyllä äkkiä. Mielestäni paras ohje mitä jatkuvasti jaan lapsillekin on, että jos ei ole kivaa sanottavaa on parempi olla hiljaa (ja rakentavat kommentit ovat tietysti asia erikseen ;).

    Toivottavasti voit jo paremmin❤️

    1. Kiitos Tanja kommentista!
      Tuli itsekin lähdettyä tähän rumat tatskat -linjan (jälleen ne tatuoinnit ärsyttävät) kommentointiin mukaan ja provosoiduttua, kun olin niin huonossa kunnossa, kipeä ja ahdistunut. Yleensä pystyn ohittamaan nämä tän tyyppiset aika huoletta. Mutta niin näistä oppii ja oppiipa samalla myös omista tunteista! Ja niiden käsittelystä ja esille tuonnista.
      Alkaa elämä taas voittaa tässä osoitteessa. Järkyttävän kova tauti voi olla kuumeetonkin influenssa :O Ei tule ikävä :)
      Valoa ja aurinkoa sulle!

  2. Sekin on toden totta viisautta ystävällisyydestään huolimatta viis veisata perseilijöistä ja jättää negistelijät ja paskanjauhajat omaan arvoonsa. Surullista tietysti, jos ihmisellä kuluu aikaa ja energiaa latistamiseen ja ilkeylyyn sen sijaan, että keskittyisi vaikka ensin oman elämänsä valostuttamiseen.

    Ystävällisyyden voi kääntää myös niin, että on suurta ystävällisyyttä itseään kohtaan, ettei siedä kaikkea. Että pistää stopin ikävyyksille. Mahdollisuuksien mukaan ”deletoi sellaista levittävät ihmiset ympäriltään. Tai vähintäänkin välttää viettämästä aikaa moisessa seurassa.

    Sen sijaan itse voi omalta osaltaan levittää hyvää ja innostua ja inspiroitua niistä tyypeistä, jotka ilostuttavat muita hymyllään, sanoillaan, esimerkillään, kirjoituksillaan, kuvillaan, olemuksellaan, asenteellaan ja mitä kaikkea! Muilta voi myös saada ihan huikeasti, joten jatketaan hyväksi havaitulla myönteisellä meinigillä..!

    Lämpimiä ajatuksia täältä sinne! Toivottavasti Jenny voit jo paremmin ❤

    1. Ihania, viisaita sanoja, kiitos Elina!
      Yleensä en näistä ”rumat tatskat” -tyypeistä provosoidukaan, mutta nyt oli niin paska viikko itsellä, että lähdinpä tuollaiseen mukaan :O
      Mutta näistä oppii ja sitten pitää vain palautua sinne omaan voimaansa.
      Mahtavaa viikkoa sulle, valoa! Täällä sitä jo näkyy tunnelin päässä, vaikka kaukana ollaan normikunnosta. Askel kerrallaan!

  3. Tsemppiä ja paranemista! Ja erityisen paljon malttia siihen vaiheeseen, kun tuntuu jo tosi terveeltä – kannattaa odottaa lenkin kanssa. Itse läksin viime keväänä liian aikaisin, ja yksi juoksu riitti siihen, että sain kunnon sydänongelmat.

    1. Kiitos Riitta!
      Elättelen toivoa, että ensi viikon lopussa ehkä voisin juosta. Mutta tilanteen mukaan edetään, eikä todella ole nyt intoa jälkitaudeille, joten maltilla mennään.
      Valoa ja aurinkoa!

  4. Heippa sinne tautivuoteelle!

    Ymmärrän hyvin, että joitain ihmisiä ärsyttää positiivisuus, joitain negatiivisuus. Olen itse saanut palautetta jälkimmäisestä ja koska katson maailmaa pessimistin silmin, niin on ihana löytää ihmisiä, joista hehkuu ilo ja onnellisuus. Sä olet sellainen, Jenny. Älä ikinä koskaan muutu!

    Paranemisterveisiä! Influenssa on kova tauti.

    Mari

    1. Kiitos Mari kommentistasi! Alkaa olla tauti selätetty. Niin meitä on moneen junaan ja itseenikin iski negatiivisuus sairastelun aikana. Olin vaipua sinne jonnekin 9 vuoden takaisen masennuksen ääriin :O
      Tuo 24/7 makaaminen ei niin sovi minulle! Mutta täältä noustaan.
      Aurinkoa ja valoa!

  5. Mulla on onneksi vielä niin pieni blogi, että ikäviä kommentteja ei ole sillä puolella tullut. Mutta noita perseilijöitä toki ”oikeassa elämässä” on monesti tullut vastaan ja nuorempana koin tosi hankalaksi heidän kohtaamisen. Olen sanavalmis, vahva ja ehjä ihminen, mutta aina olen ollut myös hyvin kiltti, joten mulle oli tosi vaikeaa laittaa luu kurkkuun ääliöille. Sitten aina tilanteen mentyä ohi mietin päivätolkulla, mitä kaikkea kaikkea nasevaa, napakkaa ja näppärää niille olisi voinut vastata. Nyt näin vanhempana (kääk…) liika kiltteys on onneksi karissut ja pystyn useimmiten tiputtamaan ne ääliöt sieltä niiden ”minä itse” -maailmasta nanosekunnissa. No, joskus jään edelleen änkyttämään, mutta useimmiten toimin oikein. Pitääkin katsoa noi sun suosittelemat dokumentit, vaikuttavat tosi kiinnostavilta!

    Toipumista nyt sinne influenssaan!! Muista, että et lähde liikkeelle liian aikaisin. Just olen seurannut työn puolesta (yksi terveyteen liittyvä kurssi meneillään koulussa) tätä influenssatilannetta ja aika pahalta kieltämättä näyttää. Ota rauhallisesti ja lepää kärsivällisesti!! (Ja innolla odotan tulevaa postaussarjaa elämänmuutoksesta!)

    1. Kiitos Emma kommentistasi!

      Mä luulen, että jossain määrin sen liian kiltteyden kariseminen on myös hyvä juttu. Pitää osata myös asettaa terveet rajat, eihän me voida olla mitään kaikkien ihmisten likakaivoja. Mutta usein oon kyllä huomannut senkin, että kun jaksaa suhtautua semiaurinkoisesti, niin kas, sieltä nouseekin joku asia, joka sitä toista on ottanut päähän. Mutta, rajansa kaikella.

      Mulla on siis vieläkin niin hirvee olo, että en voi kuvitellakaan mitään urheilullista. Tää menee ihan aalloissa, aina kun luulee, että nyt alkaa toipua, niin BOOM, onkin taas peittojen alla. Ja siis en ole oikeasti tehnyt 6 päivään MITÄÄN muuta kuin vienyt lapsen kouluun eli olen maannut 23 h per päivä :) No, tällasta tää nyt on eikä tämäkään loputtomiin kestä. Olen kyllä kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä taas vähän enemmän…

      Ihanaa viikonloppua!

  6. Muru <3 hei ja mahtava sana "perseilijät" me like. :) Siis täällä ollaan siinä tilassa suurinpiirtein mikä oli elämänmuutoksesi lähtötilanne ja olen seurannut tätä muutosta ilolla koko ajan, miten liikunnan ilo on tullut elämääsi ja miten se on tuonut uutta virtaa. Täällä ollaan väsyneitä, pullavia sohvamösseröitä ja tiedän, ettei musta vaan olisi tuohon mitä olet saanut aikaiseksi eli wow ihailen sua ja jossain sopukassa piilee, että jospa joskus itsekin ja hei jo se, että olet idättänyt sen "jos" siemenen, niin sehän on jo wow myöskin.

    Tiedän etten ikinä tule juoksemaan maratoneja sun muuta, mutta muunlaista ulkoilua, liikuntaa ja kevennystä, niin varmasti olisi jaksavampi olo. Joten kyllä se säteily ja hyvä olo mikä sussa näkyy, se on perseilijöiltä pois. Tämä on niin jännä, miksi jotkut kadehtii ja jotkut ihailee ja miettii, hei ehkä minäkin. Luulen, että kadehtiminen ym. on tunne henkilöillä, joilla ei ole analyyttistä kykyä koluta omia negatiivisia tunteita ja oivaltaa, että se vika on heissä. Sitten he hieman lapsen tasoisen psyyken keinoin huutelevat vaan menemään. Kateus saattaa jokaisella joskus vihloa, mutta analyyttinen ihminen kyllä heti oivaltaa, että mistä riipii ja se mikä riipii, ei ole muiden vika, vaan omalle elämälleen kenties silloin tarvitsisi tehdä jotain.

    Hurjasti paranemisia ja täältä paljon haliruttauksia ja ei se kaikki säteily mikä näkyy tänne asti ole pelkästään urheilun tuomaa hyvää oloa, osa on myös kauniin sydämesi tuomaa valoa. <3

    Muiskuja. <3

    1. Ihana Tiia K, kiitos viisaasta kommentista.
      Ja kun mä pystyin, säkin kyllä pääset soffalta ylös! Eikä kaikkien todellakaan tarvi juosta maratoneja tai olla crossfit-staroja! Tärkeintä on olla itse tyytyväinen elämäänsä, itseensä ja tehdä niin, mikä itselle tuo merkitystä ja onnea.
      Sitä vain joskus ihmettelee, mikä ihme saa ihmiset käyttäytymään, kuten ne käyttäytyvät. Mutta onneksi sitä ei kauaa koskaan jaksa pohtia, kun haluaa mieluiten keskittyä siihen, millainen itse on esimerkiksi muille ja miten itse voi elää hyvää elämää, joka hyödyttää sitten muitakin.
      Täältä noustaan, vaikka hitaasti, niin varmasti. Jänniä nämä taudit, kun voivat viedä ihmisen ihan rotkon pohjalle. No, terveyttä kyllä arvostaa taas tämän jälkeen vielä jopa entistäkin enemmän. Ja onhan tämä lepohetki varmasti ollut tarpeenkin kaiken tohottamisen jälkeen.

      Ihanaa viikonloppua <3

  7. Mä katsoin nuo molemmat dokkarit viime keväänä, kun makasin flunssassa. Nyt olenkin miettinyt taas sohvalla maatessa, että mitä sitä katsoisi, kun tuntuu ettei jaksa seurata mitään liian tarkkaan.
    Jäin miettimään tuota kuumeetonta influenssaa. Mä sain rokotteen työterveyden kautta yksityisellä ja sanoivat sen sisältävän molemmat a:n ja b:n. Nyt oon kuitenkin ollut ihan voimattomana viime sunnuntaista. Kuume nousi maanantaina hetkeksi yli 37, mutta muuten pysytellyt juuri sen alla tai ollut jopa niin alhaalla kuin 35.2. Nenä vuotaa edelleen ja kurkku aristaa nyt kuivan yskän takia. Sunnuntaina kaikki alkoi kurkkukivulla ja tukkoisella nenällä.
    Lääkärissä kävin tiistana ja siellä määrättiin lepoa, Duactia, tupla-annos asmtalääkettä ja kortisonia purkista lisäksi. Tuo Duact kuivaa niin paljon limakalvoja, että yskin entistä enemmän. Määräsi sairaslomaa torstaihin asti, mutta en kyllä ole lähellekään työkunnossa vielä. Hyvä kun jaksoi ruokaa laittaa tänään. Pitää soittaa työterveyteen huomenna aamulla uudestaan.

    Paranemisia sinne suuntaan ja malta levätä ennen kuin lähdet taas treenaamaan ;)

    1. Kiitos Tanja kommentista! Mä siirryin Crossfit-dokumenttien pariin, huhhuhhuh, kovaa settiä.
      Suosittelen myös sulle Netflixistä Gun Runners – dokumenttia, kertoo parista kenialaisesta tyypistä, jotka alkavat juosta. Oot saattanut toki nähdä sen jo.

      Rokote ei käsittääkseni suojaa kaikilta b-tyypin viruksilta (lekuri sanoi ja niin oli jossain THL:n tiedotteessakin). Mulla itsellä todettiin just tää b mutta en muista, mikä niistä versioista. Toivottavasti sulla olis vain normiflunssa, joka menee nopsempaan ohi. Oma olo on ollut kyllä niin karmea (vaikkei kuumetta) että ei tätä oikein normi nuhakuumeeseen voi sekoittaa. Eilen alkoi vielä kurkkukipu tän kauhean yskän lisäksi. Mä kävin työterveydessä niissä testeissä, ehkä sunkin kannattaa varuiksi.
      Mulla taitaa mennä vielä viikonloppu vaakatasossa. Olisi mahtavaa jos voisi puhua, ääni ei kestä puhumista ollenkaan.

      Sen verran huonoon kuntoon menee näköjään hyväkuntoinenkin viikossa, että varmaan saa aloittaa ihan kävelylenkeillä matkan kohti uutta nousua. Toivon, että pääsen juoksemaan Berliinissä 8.4. puolikkaalla!

      Tsemiä ja toipumista!

    1. Hih, kiitos Jyri kommentista ja toivotuksista! Mua alkoi naurattaa tää kovasti, mutta yskä on vielä niin paha, että nauraminen aiheuttaa kauheen yskäkohtauksen. Kiva, että uskalsit kuitenkin. Mukavaa viikonloppua, terveyttä ja kivoja treenejä!

  8. Tauti jokunen vuosi sitten koettu, silmämuniinkin sattui! Nyt päätän pysyä terveenä!!! Netflix on oiva pelastus taannoin 9 kk rannemurtumaa poteneena en olisi selvinnyt ilman sitä, olisin vajonnut ”koomaan”. Lämpimiä ajatuksia lähetän minäkin elämäänsä pettyneille…Osuvasti taas kirjoitit!
    Lämpimiä ajatuksia ja paranemisia sinulle Jenny♡ Toivotaan, että virus hylkää sut pian!

    1. Kiitos Kirsi ihanista sanoista! Mua nauratti toi silmämuniinkin sattui, aika osuva kuvaus. Ja mulla siis ei oo ees ollut kuumetta kuin sen maagiset kaksi tuntia :O
      Yskä on vielä ihan hirveä enkä voi puhua, mutta täältä noustaan. Olen siirtynyt jo peiton alta täysmakuulta päiväpeiton päälle puoliksi istumaan :)
      Urheiludokkareita on tullut katsottua ja jännä, että nessuja kuluu. Niin jotenkin koskettavaa nähdä ihmisten ylittävän itseään.
      Ihanaa viikonloppua! Kyllä se tästä <3

  9. Kiitti Netflix-vinkeistä! Tuon Berkleyn Marathons oon joskus katsonut (kreisiä!), mutta toinen dokkari on ihan uus juttu mulle.

    Mä olin pari vuotta sitten myös kovassa taudissa (ei testattu mut lääkäri piti mahdollisena A-influenssana). Mies työmatkalla Dublinissa ja hoitelin kaikkia harrastuskuljetuksia ym. 😩 Muistan kun nojasin seinään hevostallilla ihan pihalla. Tauti alkoi ollessani vanhempieni luona ja ajoin sieltä kovassa kuumeessa reilu 3 h. Ei kovin järkevää.

    Hiihdon olympiaselostuksia kuunnellessa ”opin”, että solutasolla vie 2 viikkoa sairastumisen jälkeen, että esim. laktaatin poistokyky normalisoituu. Eli kun on tervehtynyt, ei heti ole samassa iskussa.

    Oon varmaan sata kertaa kertonut omasta keihkokuumeestani toissa vuonna. Siitäkin noustiin, vaikka useamman viikon täyslepo vei kunnon pohjille. Tsemppiä sulle ja parantele itseäsi rauhassa! 😊

    https://lenkilla.wordpress.com

    1. Kiitos kommentista Elina! Se toinen dokkari oli tosi kiva, siinä oli sellainen 12 hengen porukka ja jokainen juoksi omalla vuorollaan 3 pätkää. Katsoin myös Netflixistä Gun Runners -leffan, joka kertoi kenialaisista juoksijoista, vahva suositus! Ei ollut kaikilla lenkkareita ja hurjaa kyytiä painavat. Siirryin katsomaan myös crossfit-dokkareita ja kumma, että vaikka oon katsonut näitä urheilupätkiä niin nessut on tulleet tarpeeseen eivätkä vain niistämisen takia! Tosi liikuttavia leffoja.

      Joo, vähän toi sama fiilis kun sulla hevostalleilla on ollut koko viikon. Aika järkyttävää, miten huonoon kuntoon ihminen voi yhtäkkiä mennä. Mutta nyt alkaa elämä pikkuhiljaa voittaa, en nuku enää vähän väliä. Yskä vain on ihan hirveä ja kurkkuun sattuu ja rintakehään, joten tooodella iisi aloitus sitten, kun on ihan terve olo ja pitää muistaa toi laktaattiasia.
      Oishan se outoa ollakin heti iskussa, kun tuntuu, että on käynyt jossain rotkon pohjalla :D Pitää kunnioittaa kehon kykyä parantaa itsensä ja sitten todellakin herkillä tuntosarvilla lähteä liikkeelle.

      Kivaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *