Polkujuoksu – parasta stressinpoistoa

Minä, entinen asvaltilla ja vähän myös hiekkateillä köpöttelijä en olisi uskonut, miten polkujuoksu ottaa ja vie mennessään. Jo ensimmäinen polkulenkki ensimmäistä kertaa vuosiin viime talvena nosti onnellisuustasot maksimeihin. Jatkoin varovaista tutustumista polkujuoksuun enkä enää voisi olla ilman sitä. Toki aina poluille meneminen ei ole mahdollista aikataulujen puitteissa, mutta niin usein kun on, menen.

Minullehan ”määrättiin” jalkapöydän murtumisesta johtuneen telakkavaiheen jälkeiseen juoksun aloittamiseen polkujuoksua koutsi Mikko Liukan toimesta. Sepä on ihan parasta lääkettä myös stressiin, työkiireisiin ja päänsärkykin vaikuttaa katoavan metsän siimeksessä. Tutkitusti jo muutaman minuutin metsässä oleskelu ja luonnon tarkkailu parantavat mielialaa, madaltavat verenpainetta ja sydämensykettä sekä laskevat stressihormonitasoja. Kun siihen vielä yhdistää juoksun, niin kuulkaas, onnellisuuden resepti taitaa olla siinä.

Myöhäisherännyt polkujuoksija

En tiedä, miksi vasta viime talvena aloin juosta poluilla, enkä aiemmin juurikaan. Tai no urheiluopistoaikoinani olin juossut poluilla kyllä, ensin Espoon Solvallassa ja sitten Tampereella Varalassa, mutta sitten ryhmäliikunta otti ja vei mukanaan yli vuosikymmenen ja lenkkeiltyä tuli lähinnä asvaltilla tai hiekkateillä. Mutta sitten se polkuinnostus lähti, eikä muiden juoksijoiden Instagramkuvat metsäpoluilta tilannetta helpottaneet. Ensin metsään piti mennä ujosti kaverin tai juoksuporukoiden kanssa, nykyään rohkenen jo yksinkin. Kesällä ennen loukkaantumista juoksin ulkosaaristossa mökkeillessä, vaikka välillä polkujen sijaan sai nauttia umpimetsästä. Arjessa juoksen pääosin Helsingin keskuspuistossa, jonka kulmalla olen asunut ja jonka läpi olen pyöräillyt jo lapsuudesta, ja joka nytkin on saavutettavissa muutaman kilometrin päässä kodistani. En olisi vain uskonut, että keskuspuistossa pystyy polkuilemaan näinkin hyvin, mutta kokeileminen on kannattanut. Aina en juostessani tiedä ihan tarkalleen, missä olen, mutta aina sitä puikahtaa jostain ulos ja huomaa, että ai, mä oon täällä!

Polkujuoksu – parasta stressinpoistoa. Kuva: Timo Turkka

Polkujuoksu kotikulmilla vaatii kekseliäisyyttä

Kun asuu liki kaupungin keskustaa, polkujuoksu tosin vaatii hieman kekseliäisyyttä ja joskus vähän kauemmas poluille on lähdettävä autolla. Iloitsen kaikkien Instagramkavereiden puolesta, joilla polut lähtevät lähes takapihalta! Keskuspuiston polut eivät toki ole verrattavissa vaikka pohjoisen tai edes Hämeenlinnan polkuihin, mutta ajattelen, että ne ovat sata kertaa parempi kuin ei polkuja ollenkaan. Joka kerta, kun menen metsään ja hiekkatien sijaan luikahdan poluille, unohdan ihan kaiken muun. Tuntuu, että poluilla kadonnut keskittymiskyky palaa, ja sitä on ihan läsnä siinä hetkessä, vaikka juoksisi kaverin kanssa ja välillä vaihtaisi muutaman sanan.

Kun juoksin ensimmäisen lenkin 9 viikon telakan jälkeen, mietin kaksi päivää lenkistä, että miten voi olla pakaralihakset näin kipeät, ihan kuin olisin tehnyt jotain! Ai niin, kävinpä poluilla. Metsässä maasto on ihanan kumpuilevaa, mikä tekee ahterin lisäksi hyvää myös esimerkiksi keskikehon lihaksille, koordinaatiokyvylle ja tasapainolle.

Kovasti yritän nyt keskuspuiston lisäksi etsiä uusia reittejä, jonne siirtyminen sujuisi kohtuullisen helposti Helsingin kantakaupungista. Muutaman kerran olen käynyt juoksemassa Sipoonkorvessa ja Hakunilassa, mutta esimerkiksi Nuuksio on ihan ottamatta haltuun lukuun ottamatta noita urheiluopistoaikoja. Toki kauemmas lähteminen vaatii sitten aina sitä, että juoksuaikaa on reilusti ja auto alla, mutta onhan se sen arvoista. Kotiin palaa aina isosti hymyilevä, hikinen tyyppi onnellisimmillaan.

Nyt saa paljastaa parhaita polkujuoksumestoja, niitä tässä maassa varmasti riittää!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Lisää rakkautta maailmaan, aloita heti

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Jalkapöytä murtunut – ultralta telakalle