Hyvä elämä

Rakkaudesta työntekoon

Viime aikoina olen miettinyt sitä, että apua, olen jo 40 ja vielä on ihan hullun paljon asioita, joita haluan tehdä, myös työkseni. Olen myös miettinyt sitä, miksi se, että tykkää työstään (töistään), on joidenkin tyyppien mielestä ärsyttävää. Teen töitä rakkaudesta työntekoon, mutta on minulla myös muuta elämää. Olen pienestä pitäen ollut työorientoitunut ihminen ja kova ansaitsemaan liksani. Oma työurani alkoi helsinkiläisen hotellin kerrossiivoojana, kun olin 11. Kävin kaksi vuotta vanhemman kaverini kanssa siivoamassa välillä viikonloppuisin ja kesätöissä. Joskus saatoimme työntää toisiamme pyykkikärryissä ja amerikkalaismummoille, jotka ihmettelivät nuorekasta ulkonäköämme, valehtelimme olevamme 15.

Muistan, kun olin Hannah Norrenan haastateltavana alkukesästä ja hän luetteli radiolähetyksessä ehkä puolet duuneista joita teen ja lista kuulosti loputtoman ja vähän jopa nolottavan pitkältä. Tämä ammattieni kirjo on myös kotona leikillisen vitsin aihe yhtä työtä painavan kokkipuolisoni kanssa, vaikka usein jätän muutaman luettelematta, jos joku kysyy, mitä teen. Ja ovathan päiväni runsaita ja täyteläisiä: Välillä aamu alkaa aikaisin kirjoittamalla esimerkiksi tätä blogia, jonka jälkeen menen tekemään varsinaista päivätyötäni eli tietokirjoja ja sen jälkeen saatan mennä vielä ohjaamaan jumppaa. Muistan, kun aikanaan yksinhuoltajana tein silloin täysipäiväisesti toimittajan työtä ja ohjasin huomattavasti enemmän jumppaa kuin nyt, eivätkä silti rahat riittäneet, kun oli pakko maksaa kahden ihmisen asuntolainaa, että olisi katto pysynyt pään päällä. Kaverini kun vitsaili silloin, että voisinhan ottaa kolmannen työn ja yöt ajaa taksia, ei naurattanut sitten yhtään.

Myönnetään, työnteko on minulle rakasta ja tärkeää, enkä varmaan koskaan osaisi vain olla. Se täytyy kyllä sanoa kiitokseksi itselleni, että onneksi olen oppinut viime vuosina myös relaamaan enkä ainakaan koe suorittavani. Ei ole ehkä muodikasta sanoa, että tekee töitä paljon mielellään, koska se on niin hauskaa, palkitsevaa ja inspiroivaa? Usein olen ollut mukana keskustelussa, jossa minulta on kysytty, että mites duunit, ja kun olen vastannut, että ai työt, töissä on superkivaa, niin keskustelukumppani on vetänyt herneen nenäänsä. Se, että tykkää työstään (tai töistään), ei ole kaikkien mielestä sallittua. Ymmärrän sen, jos oma työ vituttaa niin, että näköä haittaa. Mutta silloin jokaisen pitäisi tehdä mahdollisuuksien mukaan jonkinlaisia ratkaisuja. Olen ollut ulospäin hyvältä näyttävässä työssä, jossa olosuhteet olivat sellaiset, että menin joka aamu vatsa kipeänä töihin, koska ahdisti niin paljon. Lopulta otin loparit, enkä siitä huolimatta koskaan joutunut Hakaniemen sillan alle.

Viime aikoina olen miettinyt tosi paljon työjuttuja ja sitä, mitä vielä haluan tehdä isona. On niin paljon kaikkea kiinnostavaa, johon haluaisin työntää nenäni ja josta itselläni ei välttämättä ole edes paljoa kokemusta. Haluan kirjoittaa, valmentaa, editoida, auttaa muita tavoittamaan niitä omia unelmiaan. Blogia olen ajatellut pitää vielä vanhana mummona, jos maailmankaikkeus vain suo. Suomen kansan hyvinvointi on myös lähellä sydäntäni enkä näköjään vieläkään osannut jäädä eläkkeelle liikunnanohjaajan töistäni. Ohjaaminen vain on niin kivaa ja nyt kun olen itse hyvässä kunnossa, halusin palata estradille.

Työmaailma on loputtomassa murroksessa. On ammatteja, joita ei kohta enää ole ja uskonkin, että mitä laajempi oma ammattirepertuaari on, sitä parempi. Toki pakko samaan hengenvetoon on myöntää se, että olen myös kokenut huonommuutta siitä, että olen vähän kaikkea, mutta sitten en juuri mitään paljon tai pitkään, siis sillä tavalla kokopäiväisesti. Toisaalta osa-aikaisesti olen työskennellyt liikunnanohjaajana jo vuodesta 1999 ja toimittajan duunejakin olen paahtanut pian 14 vuotta. Että onhan siinä jo jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Nykyisiä kustannustoimittajan hommia olen tehnyt tammikuusta, kun taas moni ikäiseni kollega on tehnyt niitä jo pari vuosikymmentä. Ihailen heitä ja editointitaustastani huolimatta tunnen itseni välillä ihan vasta-alkajaksi.

Viime aikoina olen ollut koukuttunut erilaisiin podcasteihin, koska olen yrittänyt vähentää turhaa Facebookissa roikkumista ja feedin turhaa pläräilyä. Olen ihastunut esimerkiksi Tony Robbinsin ja Marie Forleon podcast-lähetyksiin. Helpotti, kun muutama aamu sitten seurasin Marie-TV:stä amerikkalaisen Franchesca Ramseyn haastattelua. Siinäkin on nainen, jolla on monta eri ammattia, ja hän on ylpeä niistä! Yritän nyt imeä hänestä vaikutteita ja hyväksyä sen, että olen jo kauan ollut se tyyppi, joka tekee vähän sitä ja tätä. Pääasia on, että on töitä, sekään ei ole itsestäänselvyys.

Lopulta kaikki omat duunini, kuten kustannustoimittajan, toimittajan, bloggaajan, sisällöntuottajan, liikunnanohjaajan, ja lifekoutsin työt saa niputettua kaikki samaan pakkaan. Jokaisessa roolissa voin auttaa ihmisiä lisäämään hyvinvointiaan ja saavuttamaan tavoitteitaan. Ja se on just se, mille meikäläisen sydän roihuaa.

Onko muita sekatyöläisiä linjoilla? Mua kiinnostaa ihan älyttömästi, millä sä elätät itsesi ja miksi?

Jenny

P.s. Anna Saivosalmi kirjoitti hiljattain samaa teemaa liipaten! Käy lukemassa.

13 thoughts on “Rakkaudesta työntekoon

  1. Heippa,
    täytin kesällä viisikymmentä ja luulen että nyt olen löytänyt sen, mitä oikeasti haluan tehdä? Aloitin työnteon 14-vuotiaana, ja siitä saakka on tullut tehtyä vaikka ja mitä eri asemissa ja aloilla; perusduunarista johtoryhmän jäseneksi ja olen kokenut kaupan, metalliteollisuuden, graafisen-, elintarvike-, IT- ja energia-alojen hyvät ja huonot puolet. Viime vuonna sanoin itseni irti ja maaliskuusta asti olen ollut taas yrittäjä. Ja ihan eri alalla kuin koskaan ennen :)
    Elämä on liian lyhyt siihen, että tekee tylsiä juttuja tai höpöhöpö-asioita. Pitää olla rohkea itselleen tärkeissä asioissa, eikä antaa ympäristön tai muiden asioiden liiaksi ohjata. Kun tuntee intohimoa ja/tai paloa jotain asiaa kohtaan, niin kyllä sieltä se leipäkin sitten tavalla tai toisella tulee.

    1. Kiitos Annu kommentistasi! Vau, onnitteluja, hieno juttu! Ja miten paljon olet ehtinyt kerätä kokemusta, jota voinet hyödyntää myös urallasi yrittäjänä. Upeaa!
      Oon niin samaa mieltä siitä, että elämä on niin lyhyt sellaisen tekemiseen, mikä ei kutsu itseä. Parempi tilanne varmaan se, että on runsauden pula ja moni asia kiinnostaa :D
      Toi viimeinen lause, jonka kirjoitit, on ihan mahtava! Ja olen sen myös omassa elämässäni todeksi kokenut useamman kerran.
      Kaikkea hyvää sulle, ihanaa sunnuntaita!

  2. Mä jotenkin kadehdin teitä sekatyöläisiä! Välillä ajatus siitä, että olisi monenlaisia duuneja meneillään saman aikaisesti, tuntuu kiehtovalta. Mutta sitten toisaalta – mä saattaisin vetää itseni liian stressipeikko-osastolle, jos elämä ja toimeentulo ei olisi turvallisen varmaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

    Toisaalta myös rakastan omaa työtäni, opettamista, niin paljon, etten siitä kyllä haluaisi luopua. Olen ihan tosissani sitä mieltä, että jos se kuuluisa lottovoitto napsahtaisi kohdalleni, niin opettamista en kuitenkaan lopettaisi. Vähentäisin tunteja ja antaisin palkan koulun vähävaraisten oppilaiden kirjojen ostoon, mutta kyllä mä sinne ”lavalle” haluaisin edelleen. Opettaminen on mun intohimo ja on ihan mieletöntä tehdä työtä, joka ei koskaan ota aivoon. Välillä kyllä moni asia ottaa aivoon, mutta ei se itse opettaminen, ei koskaan. Olen ollut nuorempana muissakin hommissa, joten vertailukohtaa on.

    Siinä sivussa voisi olla kiva myös tehdä vaikkapa catering-hommia ja kirjoittaa ihan ajan kanssa. Mutta koska lottovoittoa ei ole näkyvissä (koska mä en lottoa, hahaaa), niin jatkan tyytyväisenä nuorten kanssa työskentelyä. Paitsi nyt seuraavaan viikkoon en tee muuta kuin olen, syysloma jihuuuuu.

    Aurinkoista viikonloppua sulle Jenny!

    1. Kiitos Emma kommentistasi!
      Joo, mähän oon monia vuosia tehnyt freenä hommia moniin paikkoihin ja välillä oli liian hiljaista, välillä liikaa hommia. Eli just taloudellisesti vielä kun elin vaikeimpia aikoja muutenkin niin oli se välillä vähän raskasta. Osaan kyllä arvostaa säännöllisen työn etuja, kuten liksaa, joka tulee aina tiettynä päivänä.
      Mutta kyllä me ollaan tosi onnekkaita, kun omat duunit ei ota aivoon! Usein tätä fiilistelen ja oon tosi kiitollinen siitä.
      Sä teet tärkeää työtä! Hyvää syyslomaa :)

  3. Minua on pitkään kiehtonut ajatuksena tuollainen ”sekatyöläisyys” – vaikka olen vasta puolisen vuotta ollut ensimmäisessä kokopäivätyössä valmistumisen jälkeen, pyörittelen jatkuvasti mielessäni ajatuksia siitä, mitä kaikkea muutakin olisi kiva tehdä :D Pitkän tähtäimen tavoitteena olisi onnistua kasaamaan mielekäs yhdistelmä tutkimustyötä, asiakastyötä/kouluttamista/konsultointia ja kirjoittamista. Tosin näin alkuun ajattelin yrittää edes pariksi vuodeksi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan (eli tämänhetkiseen tutkimustyöhöni ja väitöskirjan tekemiseen) sillä vaikka intoa riittää vähän joka suuntaan, olen myös herkästi stressaavaa ja kuormittuvaa sorttia, joten tasapainoilu on välillä aika haastavaa.

    1. Kiitos Nanna kommentistasi, kiva, että tulit lukemaan.
      Tosiaan silloin kun olin ihan täysin free ja oman onneni nojassa ilman säännöllistä kuukausituloa, oli se kyllä myös stressaavampaa. Mutta aina sitä sitten kuitenkin pärjäsi, vaikka välillä oli vähemmän hommia ja välillä sitten liikaa.
      Sun tulevaisuuden suunnitelmat kuulostavat kyllä tosi kiinnostavilta! On se aika mahtavaa, että meillä on vaihtoehtoja ja just lähinnä runsaudenpulaa, niin paljon kaikkea innostavaa :)
      Kivaa viikonloppua!

  4. Tällaiselle kokki-antropologi-toimittaja-käsikirjoittaja-puhetyöläinen-esikoiskirjailijalle kolahtaa kyllä työn teko myös hyvin! Aina välillä mietin samaan tapaan, että mitä sitten ”lopulta” tai ”isona”, mutta sitten uskaltaudun aina kuitenkin luottamaan, että samanlaisella lumipallomenetelmällä tämä menee varmaan tästä jatkossakin, kun on mennyt jo reilut parikymmentä vuotta. Välillä joku tekemisistä putoaa pois hetkeksi tai kokonaan, ja välillä tarttuu hihaan joku ihan uusi juttu, joka innostaa ja lähtee vetämään. Itse sitä eniten kai jarruksi asettuu, jos jää kovasti muutosta pelkäämään. Työn iloa sulle ja mulle ja kaikille muillekin tuhatjalkaisille tänäänkin!

    1. Kiitos Ani kommentistasi, kiva, että kävit lukemassa!
      Multa tuosta listasta puuttuvat ne työt, joita en ole tehnyt 10 tai 20 vuoteen :)
      Kiva kuulla, että säkin välillä pohdit, mitä isona, vaikka sulla on hirmuinen lista hommia ja loisto boogie päällä. Kai se pohtiminen on ihan normaalia erityisesti ehkä näin neljänkympin korvilla. Ja voishan vielä opiskella vaikka mitä, ainakin jos kukkaronnyörit sen sallisivat. Tosin silloinkin tekisin ihan saletisti töitä. Se vain on niin kivaa.
      Mahdollisuuksia on lukemattomia jos ei tosiaan itse ala jarrutella!
      Kai tää on tätä nykyaikaa, että meitä sekatyöläisiä on monenlaisia!
      Kivaa viikonloppua :)

    2. Kiitos, samoin sulle! Uteliaisuus se ajaa jatkuvasti nuuhkimaan uusia juttuja. Toivottavasti se tarve ei hyydy koskaan!

  5. Lupaan lukea sun blogia vielä vanhana mummona tosin olen sua 15 vuotta vanhempi mummo😉.
    Kivaa viikonloppua ☔ tai 🌂.

  6. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja sitä ennen tein töitä hoitovapaan ohella. Päätyökseni olin/olen henkilökohtainen avustaja. Sain sillä muutaman satasen vakituloa kodinhoidontuen lisäksi. Sen lisäksi olen toiminut kevytyrittäjänä parin vuoden ajan. Ammatiltani lähihoitaja/muistihoitaja/ammattijärjestäjä. Nyt äitiysloman aikana olen mielessäni pyrkinyt selkiyttämään mitä toimenkuvaani kuuluu. Mutta oon tälläne jokapaikan höylä joka tekee vähä sitä ja vähän tätä. Mikä vain asiakasta helpottaa ja parantaa hänen arjen sujumista ja luo tarkoitusta elämälle.
    Olen lukenut kirjoituksiasi jo pitkään ja huomannut monia yhtäläisyyksiä. Kuin kirjoittaisit minun elämästäni. Olen 25v.

    1. Kiitos Heidi kommentistasi! Sulla on tosi kiinnostavat työnkuvat. Mä luulen tai oikeammin ehkä tiedän, että mäkin oon just samanlainen joka paikan höylä ja on tosi mukava kuulla, että muitakin löytyy. Ja jotenkin noi duunihommat saa aina integroitua yhteen nippuun sitten kuitenkin, että kaikissa on jokseenkin se sama tarkoitus sitten kuitenkin.
      Tosi kiva, että jätit viestin ja olet lukenut jo pidempään. :)
      Kivaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *