Juoma & ruoka, painonhallinta

16 kiloa pois – näin ruokailuni ovat muuttuneet 9 kuukauden aikana

Tässä 16 kilon painonpudotuksen ja yhdeksän kuukauden aikana olen muutamaankin otteeseen kirjoitellut ruokavaliostani. Paino jatkaa hidasta putoamistaan, enkä ole kieltänyt itseltäni mitään eikä annoskokoakaan ole tarvinnut alun jälkeen rajoittaa, vatsa tietää, milloin riittää. Ihmiskeho on ihmeellinen!

Kun tammikuussa aloin tositoimiin, liikuin vain pari kolme kertaa viikossa, mikä on itselleni muutamia liikkumattomia kausia lukuun ottamatta hyvin vähäinen viikkomäärä treeniä. Halusinhan nimenomaan tällä kertaa tehdä muutoksen opettelemalla itselleni sopivampia ruokatapoja, joilla normaalipaino oli mahdollista saavuttaa. Kun koin, että ruokatapani olivat vakiintuneet ja painokin oli jo pudonnut hienosti, aloin kesällä lisätä liikuntaa. Tällä hetkellä liikun noin kuusi kertaa viikossa. Esimerkiksi viime viikon saldo on kaksi sisäpyöräilyä, kolme juoksutreeniä keskivartaloliikkeineen ja yksi niskaselkäjumppa.

Kaverin kanssa töiden jälkeen sushilla ja kokiksella. Hain vielä toisen lautasellisen, jossa oli vähän vähemmän kuin tässä.

Alkuvuoden olin tarkka syömisteni suhteen, mutta missään vaiheessa en ole laskenut kaloreita enkä ole punninnut ruokiani. Sellaiselle polulle lähteminen ei olisi ollut kohdallani kestävää. Tarkka olin sen suhteen, että söin aamupalan, söin kunnollisen lounaan, söin viitisen kertaa vuorokaudessa ja säännöllisesti niin, ettei nälkä päässyt yllättämään. Huolehdin myös siitä, että lähes jokaisella aterialla oli jotain proteiinia, lounaalla esimerkiksi katkarapuja ja papuja tai kalaa ja herneenpalkoja. Proteiinin lisääminen ylläpiti kylläisyyden tunnetta pidempään. Syön usein kuukausitolkulla samaa aamupalaa: keväällä söin rahkan, jossa oli banaania ja pähkinöitä, tällä hetkellä syön Lidlistä ostamani kreikkalaisen jogurtin omenahillolla, jonne sekoitan kourallisen pähkinöitä ja lisäksi syön banaanin.

Heinäkuussa söin enemmän mitä sattui, eikä reissussa säännöllinen ruokailukaan onnistunut. Tai olisi varmasti onnistunut, mutta en jaksanut stressata, en sitten ollenkaan. Söin myös paljon sokeria jäätelön ja kokiksen muodossa, mutta liikuin sen verran, ettei paino noussut, jos ei laskenutkaan. Kun työt loman jälkeen jatkuivat, oli helppo palata omiin ruokarutiineihini. Usein söin lounaaksi proteiinipitoisen salaatin.

Salaattilounaalla kaverin kanssa. Maa-artisokkaa, mozzarellaa ja kookoskatkarapuja.
Toinen tyypillinen salaattilounaani: papuja ja katkarapuja.

Lounas on yhä ruokailujeni perusta, mutta työpaikan muuttamisen jälkeen uudet lounaspaikat houkuttavat ja viime aikoina olen syönyt usein työkaverieni kanssa ulkona. Toki säästäisi pitkän pennin, jos roudaisi omia eväitä, mutta olen suonut itselleni toistaiseksi tämän arjen suuren ilon. Välillä syön kalasoppaa, välillä kiinalaista tai nepalilaista. Tänään söin kulhoannoksen, jossa oli lohta, härkäpapuja ja kananmunaa sekä riisiä ja kasviksia.

En ole enää niin tarkka ruokarytmistä tai proteiinin saannista kuin vielä puoli vuotta sitten, mutta pyrin säännölliseen syömiseen, koska nälkäisenä syntyy helpommin mielitekoja. Jos menen suoraan töistä urheilemaan, pari tuntia lounaasta syön välipalan: usein banaanin, kourallisen pähkinöitä ja pari mandariinia. Jos satun olemaan treenipäivänä etätöissä kotona, välipalaksi kiehautan kaurapuuron.

Ennen työpaikan muuttoa tämä oli normisalaattini: mozzarellaa, tunaa ja papuja. Tässä kyseisessä annoksessa oli niin paljon tonnikalaa, etten jaksanut syödä kaikkea.
Lounas kotona: kanasuikaleita, vihanneksia ja fetaa nuudelilla. Tosi helppo ja maukas.

Paino on yhä laskusuunnassa, ja putoaa hitaasti, mutta varmasti. Yksi tärkeä seikka, joka matkan varrella on tapahtunut, on se, että ruoka-annosten koko on pienentynyt kuin automaattisesti. Syön kaikkea, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Jos alussa tietoisesti pienensin annoskokojani, niin nykyään osaan jo silmämääräisesti arvioida, minkä verran on itselleni sopivasti. Vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, niin tarvetta santsaamiselle ei ole, sitten kun vatsa on sopivasti täynnä.

Iltaisin kotona saatan syödä vielä lämmintä ruokaa, sitä samaa, mitä lapsetkin, mutta toisinaan syön vain pari ruisleipää. Annoskoko on tässäkin ollut itselläni se ratkaisevin tekijä. Jos ensin annosten pienentäminen tuntui tuskalliselta ja tuntui, että jäi nälkä, niin hienosti ajan ja painonpudotuksen myötä keho on mukautunut ja kaipaa vain sen verran, mitä tarvitsee, jotta voi hyvin.

Perjantai-illan ruoka: kaksi lämmintä ruisleipää aurajuustolla, leikkeellä ja tomaatilla. Ennen olisi mennyt neljä tällaista, nyt mahtuu vain kaksi.
Nyhtökanaa, kasviksia ja riisiä. Nam.

Juoksun lisääntyessä olen kiinnittänyt huomiota myös hyvien hiilarien määrään. Hiilareita en karta, koska muuten en jaksa juosta. Kasvisten ja hedelmien lisäksi suosin täysjyväviljaa. Enkä ole kokenut hiilaripöhöä kuin maratonviikolla elokuussa, jolloin tuli tankattua myös kaikkea roskaa.

Kun nyt mietin, miten syön eri lailla kuin ennen, niin annoskoko on kyllä isoin muutos. Se näkyy ihan kaikessa, myös herkuttelussa. Jos ennen pystyin vetämään 300 gramman karkkipussin yhdeltä istumalta, niin ilman itseltäni kieltämistä tai tiukkaa itsekuria riittää nyt kourallinen karkkeja kerralla. Tänään söin viisi palaa lakua! Viisi palaa! Saan kyllä onnitella itseäni, vielä vuosi sitten olisi mennyt koko pussi.

Sunnuntain soppalounas kotona. Kasvissosekeitto, jossa oli porkkanaa, perunaa, inkivääriä ja Koskenlaskija-juustoa. Nälkä tuli nopsaan, lieneekö protskun puute syynä.

Terveellisempi ruokailu ei ole rakettitiedettä, mutta aluksi toki kannattaa enemmän tarkkailla, mitä suuhunsa laittaa. Oma kokemukseni on se, että kun keho on päässyt yli muutoksen seurauksena tulevasta alkujärkytyksestä, sitä vain alkaa huomata, millainen ruoka ja minkä kokoiset annokset saavat itsen voimaan hyvin.

Mitä teillä syödään?

Jenny

P.s. Lisää painonhallintaan liittyviä postauksia löydät painonhallinta-kategoriasta.

12 thoughts on “16 kiloa pois – näin ruokailuni ovat muuttuneet 9 kuukauden aikana

  1. Inspiroivaa.
    Täytyy yrittää olla copy- Cat. (Ja jättää karkit syömättä)

    Suurin ongelma mulla se et mikään entinen keino ei laihdutus mua. Kroppa sekaisin. Ja koska laihtumattomuus ketuttaa , tulee vedettyä övereitäkin. ”Ihassama”.
    Jos nyt vaan keskittyis ateria kerrallaan…

    1. Kiitos P. Kyllä mäkin syön joka viikko karkkia, äskenkin Tuplan. Usein määrät vain on pieni murto-osa siitä, mitä ne ovat olleet.
      Tiedätkö, mikään entinen keino ei laihduttanut muakaan. Siksi tällä kertaa teinkin kaiken ihan eri tavalla kuin olin tehnyt. Ehkä säkin voisit kokeilla jotain uusia juttuja? Listaa ne keinot, joita olet jo kokeillut ja sitten keksit uusia.
      Tiedän ton ihassama-fiiliksen. Mutta se ei ole käynyt kylässä koko vuotena, se on aina liittynyt niihin ns. vääriin tapoihin pudottaa painoa, kuten ylenpalttinen liikkuminen tai sitten se kana ja parsakaali.
      Just annoit parhaan ohjeen itsellesi! Keskityt yhteen ateriaan kerrallaan. Ja yhteen kiloon kerrallaan.
      Tsemppiä!

  2. Tosi inspiroiva postaus!
    Itse olen huomannut, että ateriavälit ovat meikäläiselle se tärkein tekijä hyvässä ruokavaliossa. Jos ateriavälit ovat pitkiä, sitä helpommin hairahtaa napostelemaan ja vetäisemään jotain nopeaa suuhun verensokerin ylläpitämiseksi. Kun on liikkellä tämä napostelu on lähinnä suklaata tai jotain vehnäistä ja rasvaista… Tasaisuudesta pitäisi yrittää pitää kiinni niin elämä tuntuisi helpommalta :D!

    1. Kiitos Nora kommentistasi!
      Joo, mulla on ihan sama ja syön tosi säännöllisesti. En päästä näläntunnetta tulemaan ollenkaan, koska muuten tulee fiilis, että vois tyhjentää koko ruokakaupan :D Se säännöllisyys + proteiinit lähes joka aterialla ovat tosiaan olleet ne oma juttu.
      Nykyään saatan syödä 4 kertaa päivässä, kun keväällä söin lähes koko ajan 5, joskus jopa 6. Nyt kun kroppa on pienentynyt niin en tarvitse ruokaa enää niin paljon. Se näkyy annoskoissa, mutta myös tuossa ruokailujen määrässä.
      Lopulta tämä on helppoa, kun vain saa aikaiseksi tehdä niitä pieniä muutoksia.
      Kivaa viikon jatkoa sulle :)

  3. ”..Tsemppiä uuden ideologian opetteluun :) Itselläni kului joitain kuukausia, että jouduin tosiaan tietoisemmin asiaa funtsimaan, mutta yllättävän nopeasti uusista tavoista tuli rutiineja.”

    Tässä on itselleni hyvä pointti. Olen nyt noin 3-4 viikkoa itse joutunut opettelemaan uusia syömistapoja/ideologiaa ja välillä tuntuu ettenkö minä nyt ihan oikeasti vain voisi jo oppia. Mutta kommentistasi taas muistin, että tosiaan, se vie varmasti useamman kuukauden ellei pidempäänkin, ennen kuin pääkoppa tajuaa. Eli jatketaan sinnikkäästi! :D

    Toinen vähän asiaan liittymätön pikkujuttu: saitillesi on tullut muutoksia (hyvältä näyttää!) ja nykyään etusivulla postauksen nostossa ei näy enää kommenttimäärät. Saisiko sen pikkukuvakkeen takaisin, ei tarvitsisi aina klikkailla postauksia auki nähdäkseen onko tullut (uusia) kommentteja? Vai onko tämä tietoinen ratkaisu, että postauksia klikkaillaan enemmän… ;D

    Mukavaa viikkoa!

    1. Kiitos Reetta kommentistasi!

      Mäkin olin alussa vähän malttamaton ja mietin itsekin, että kuinka kauan esimerkiksi joudun muistuttamaan itseäni esimerkiksi proteiinista aterioilla, mutta kun vain sitkeästi malttoi, niin kyllä niistä tavoista tuli rutiineja. Tuota on paljon tutkittukin, kuinka monta toistoa ihmisen pitää tehdä jotain tiettyä asiaa, että se jää ”selkäytimeen”.
      Sanoisin, että kun tammikuun alussa aloitin uudet ruokatavat niin touko-kesäkuussa oli helppoa ellei jo vähän aiemmin. Kannattaa vain sitkeästi jatkaa, kyllä se siitä sitten alkaa suttaantua! Lisäksi itsellänihän ei oikeastaan mitään näkyvää tapahtunut pariin ekaan kuukauteen ruokatavoista huolimatta. Elimistöllä meni hetki aikaa sopeutua ja alkaa hakea muutosta, näin uskon.

      Ja oletpa tarkkasilmäinen! Tosiaan vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin teemaa eli ulkoasua. Tykkään tästä uudesta siksi, että se näyttää tuossa ylhäällä heti sivun avatessa kolme vikaa postausta, jolloin ensikäynnillä saa jo jonkinlaista kuvaa, mistä kaikesta kirjoitan.

      Mua harmittaa tässä sama asia kuin suakin eli ne kommentit, joita ei näytetä numerolla heti siinä postauksen yhteydessä. Olen yrittänyt selvittää, saako sitä muutettua, mutta toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua. Eli tämä ei ole tietoinen valinta tai mitään klikkien kalastelua (eikä mulle kukaan esim. maksa klikkimääristä edes kaupallisissa yhteistöissä). Mä joudun itsekin klikkaamaan katsomaan, onko kommentteja tullut, koska kun kerran on kommentoinut samasta osoitteesta, kommentti menee läpi ilman mun hyväksyntää.
      Mutta selvittelen vielä, olisiko tähän ratkaisua. Näissä teemoissa on se, että nekään eivät ole täydellisiä. Kun yks asia on tosi hyvä, niin sitten joku toinen ei olekaan ja kun en osaa koodata itse, joudun käyttämään näitä valmispohjia.

      Ihanaa viikon jatkoa sulle! Ja kärsivällisyyttä näissä muutosasioissa. Itse ajattelen, että mitä kauemmin kestää, sitä pysyvämpää se on!

  4. Täällä juuri opetellaan tuota samaa ideologiaa: pienet annoskoot ja säännöllinen ruokarytmi. Näin kotona ollessa ruokarytmi vähän tuppaa sotkeutumaan, mutta kyllä sekin tässä. Ja herkkuja ja moskaruokaa yritän nyt vältellä parhaani mukaan. Olisiko ihan mahdotonta saada ohjeita sun lempiruokiin?

    1. Kiitos Tuikku kommentistasi! Tsemppiä uuden ideologian opetteluun :) Itselläni kului joitain kuukausia, että jouduin tosiaan tietoisemmin asiaa funtsimaan, mutta yllättävän nopeasti uusista tavoista tuli rutiineja.

      Mä tosiaan usein syön arkilounaan ulkona ja se voi olla ihan mitä sattuu. Aika vähän teen ruokaa resepteistä, vaan enemmän fiilispohjalta. Meillä syödään ihan peruskotiruokaa: kalapuikkoja, lihamureketta, kana-aurajuustopastaa, siskonmakkarasoppaa, nuudeliwokkia joko kasviksilla ja fetalla tai kanalla, kasviksilla ja fetalla. Enemmän vois tehdä kasvisruokia ja se on mun tavoitteena. Pääruoan ohelle keitän usein kasviksia, kuten porkkanoita tai kukka- tai parsakaalia. Perunaa syödään aika harvoin ja jos syödään pastaa, se on täysjyvää.
      Enemmän noi wokit ja pastat on sellaisia, että kippaan fiilispohjalta ainekset yhteen. Käytän ruoanlaitossa kuohukermaa :) Se on tapa, joka on tullut kokkipuolisolta.
      Kivaa viikkoa sulle!

  5. Ai että, miten ihania kuvia! Vaikka kello on vasta puoli seitsemän aamulla, niin tuli jo kauhea lounasnälkä :)

    Sulla on kyllä ruokailu todella kohdillaan, ihan älyttömän järkevältä kuulostaa kaikki. Mä pystyn itse arkisin aika hyvin samaan (annoskokoihin pitäisi kyllä varmaan kiinnittää huomiota), mutta mun ongelma on viikonloput. Jotenkin kaikki heilahtaa ihan pepulleen silloin: ateriarytmi, herkuttelu, ruokien terveellisyys – ihan kaikki. Vaikka kannatan ehdottomasti itse 80/20 -ajattelutapaa, niin sen olen huomannut, että keholle on aika myrkkyä se, että viikko menee järkevästi ja viikonloppu sitten enemmän tai vähemmän retuperällä. Taspaino, se on mun pyrkimys ja asia, mihin pitää jatkossa kiinnittää tosi paljon huomiota.

    Kirjoitin just äsken blogissakin, että tämä syksy on ollut rankin ja stressaavin ikinä (työasioissa) ja se kyllä näkyy ruokailussakin. Hävyttömän paljon on ollut arki-iltaisin semmoista, että ei vaan ole jaksanut panostaa järkevään syömiseen. Ja vaikka armollisuus, joo, niin onneksi nyt helpottaa ja ehdin taas panostaa tähän enemmän. Ja myös tuohon viikko/viikonloppu -rytmiin.

    Mukavaa tiistaita sulle Jenny <3

    1. Kiitos Emma kommentistasi!

      Mulla oli ennen just noin, että viikonloppuna meni ihan läskiksi syömiset. Tämä oli siis silloin aiemmin, kun jojoilin. Nykyään viikonloppuruoat eivät kovin paljon eroa arjesta. Kellonajat vähän heittelevät, mutta muuten ei tule isompia mielitekoja. Ehkä se on just se, kun en ole kieltänyt itseltäni mitään arkenakaan ja syön mun mielestä tosi tavallisesti.
      Oon myös samaa mieltä, että herkutella saa ja poiketa siitä enimmäkseen terveellisestä ruokailusta. Esim. viime perjantaina tein itse pizzaa jauhelihalla, herkkusienillä ja homejuustolla. Ennen olisin varmaan vetänyt puoli pellillistä, niin nyt riitti yksi (iso) pala.

      Mä en ennen ymmärtänyt sitä, kun sanottiin, että kaikkea voi syödä, mutta pieniä määriä. Se on omalla kohdalla ollut oikeasti nyt ihan totta.

      Tsemppiä ja toivottavasti saat levättyä ensi viikolla! Meillä onkin yksi syyslomalla viikon ja toinen kaksi päivää. Samassa perheessä kun on sekä suomen- että ruotsinkielisessä koulussa olevia :D #uusperhe

  6. Mitä on nuo kookoskatkaravut? Ootko ite tehny soosin niihin vai mistä tuollaisia saa? Näyttää herkullisilta! Ja oli mielenkiintonen postaus, tack!

    1. Kiitos Jensku kommentistasi! Noi kookoskatkaravut olivat ihan Teatterin Delin lounassalaatissa, oon monesti niitä syönyt, tosi hyviä. Mutta sun innoittamana googlasin ja monia hyviä kookoskatkarapuohjeita näytti olevan netissä, esimerkiksi tää Anna-lehden: https://anna.fi/reseptit/kookoskatkaravut

      Aion tehdä niitä itse :) Enpä ollut tullut ees ajatelleeksi, että niitä voi tosiaan itsekin valmistaa… Eikä ohje vaikuttanut monimutkaiselta.
      Kiitos sulle ja ihanaa päivän jatkoa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *