Se tunne, kun ymmärtää, että kannattaa elää eikä vain hengittää

Se tunne, kun ymmärtää, että kannattaa elää eikä vain hengittää.

Se tunne…

kun saa istua laiturilla ja tuijottaa merta.

kun pystyy juoksemaan omin jaloin.

kun kevään sairastelujen jälkeen huomaa, että kunto alkaa olla taas lähempänä aiempaa.

kun saa olla, eikä tarvitse tehdä mitään.

kun saa syödä kalakeittoa ja sen jälkeen käpertyä mutkalle 1960-luvun nahkatuoliin peittona mösjöön mökkihuppari.

kun syö 150 grammaa irtokarkkeja yhteen putkeen ja toteaa, ettei olisi kannattanut.

kun löytää jalaltaan sitä pitkin kiipeävän punkin ja saa inhan tyypin nalkkiin ennen itse tekoa.

kun saa neljä kirjaa painoon viikon sisään.

kun huomaa, että mökkinaapurit bilettävät aamuviiteen ja hämärässä huoneessa liian ohuella patjalla maatessa on kiitollinen siitä, ettei itsen tarvitse.

kun juoksee 20 kilometriä auringossa ja pääsee ulkosaunan pehmeisiin löylyihin.

kun paskahuussin takaa alkaa polkujuoksijan taivas.

kun upottaa itsensä päätä myöten 12-asteiseen meriveteen.

kun istuu tuvassa kaikki vaatteet päällä ja silti palelee.

kun tajuaa, että lomaan on reilu viikko.

kun tajuaa, että se aika ennen lomaa on ihan yhtä tärkeä kuin itse lomakin, ei voi elää vain lomaa varten.

kun ostaa 8,70 euroa maksavan junalipun ja ottaa askeleen kohti tavoitetta.

kun ei ole varmuutta mistään.

kun ymmärtää, että kannattaa elää eikä vain hengittää.

kun neljän vuoden jahkailun jälkeen uskaltaa.

kun tajuaa, että on valmis tekemään unelmansa eteen oikeasti kaiken, minkä voi tehdä ja sitten jättää homman maailmankaikkeuden haltuun.

kun vain on onnellinen sen kaiken arjen keskellä.

kun ei vaihtaisi pois enää edes niitä hirveimpiä kokemuksia, koska ei vain halua olla ilman sitä tietoa, mitä ne ovat itsestä, maailmasta, muista ihmisistä ja olemassaolosta opettaneet.

kun kaikki on just, kuten pitääkin, vaikka mikään ei ole valmista ja itsekin on ihan kesken.

kun maanantai on yksi viikon parhaasta seitsemästä päivästä.

kun jostain asiasta on niin selkeä visio, ja yhtäkkiä tajuaa, ettei se näky olekaan ollut unta, vaan asia, joka tulee vielä tapahtumaan ja vieläpä tietää, missä kaupunginosassa, missä vaatteissa, kenen kanssa ja milloin sekä miten hiukset sillä hetkellä ovat.

kun elämä vain on niin hyvää, että ne menneet vuodet, kun odotti, että saa taas painaa päänsä tyynyyn ja hetkeksi unohtaa, tuntuvat utopialta ja epätodelta.

kun monessa asiassa tajuaa, että tähän on tultu, eikä se haittaa yhtään vaan päinvastoin.

kun uskonpuutteesta huolimatta syvällä sisimmässään vain tietää.

kun saa elää unelmiensa elämää, surusta, murheista, stressistä ja elämän kiemuroista huolimatta, nauttii ja iloitsee kuitenkin pääosin.

Tiedätkö jonkun noista tunteista? Joskus sitä vain on onnellinen, että on. Tunteista parhain, se.

Jenny

*Instassa*