Tämä päivä on tärkein

Tämä päivä on tärkein, ajattelin, kun heräsin. Tänäänkään meidän ei tarvitse raahata mukanamme jo eräpäivänsä nähneitä taakkoja! Aika pitkälle olen tullut niistä vuosista, kun ajattelin, etten voi enää koskaan olla onnellinen, että en jaksa selviytyä kaikista elämän haasteista, kun arki tuntui pääosin harmaalta ja sysimustalta, vaikka toki ilon pilkahduksiakin oli. Silti ne ajat tuli kuljettua läpi, vaikka raskaita olivat. En kaipaa niitä aikoja ollenkaan, mutta olen yhä vakuuttunut siitä, että ilman noita jaksoja en voisi kokea tätä välillä pakahduttavaakin iloa, onnea, rakkautta ja rauhaa, jotka kuitenkin ovat vieraanani useimpina hetkinä ja ovat jo joitain vuosia olleet arkeni perustunteita. Mutta ilman noita kauniisti sanottuna haastavia jaksoja, jotka olivat kyllä jostain tosi syvältä, minulla ei olisi työkaluja käsitellä koko ajan arjessa vastaan tulevia ongelmia, haasteita, suruja ja sotkuja. Sillä elämä on kaikkea sitä, se on hyvää ja pahaa, iloa ja surua, useita vastakkaisia tunteita. Ilman noita vuosia en vain olisi minä, se ihminen joka nyt olen.

Minulla on tapanani ollut jo pitkään kirjoittaa itselleni silloin tällöin kirjeitä, niin hyvänä kuin huononakin päivänä. Niihin voin sitten palata ja saada vahvistusta silloin, kun kaikki tuntuu vaikeammalta. Tällä hetkellä arki on hyvin tasaista, mutta toki ilmassa on paljon epävarmoja palloja, liittyen esimerkiksi työhön, joka on lopulta valtavan iso osa ihmisen elämää. Lisäksi olen miettinyt viime aikoina paljon työelämän merkityksellisyyttä ja sitä, haluanko antaa itsestäni enemmän jollain muulla tapaa vai riittääkö minulle se, että saan olla toteuttamassa muiden unelmia? Millaisia edes omat unelmani ovat tällä hetkellä?

Sitten taas muistan, ettei minun tarvitse ehkä tietääkään vastauksia kaikkeen. Ainakaan pakolla erilaisia mietityttäviä asioita en ratkaise enkä saa selville parasta ja täydellisintä vastausta, jos sellaista edes onkaan. Muistan taas, miten minunkin kannattaa taas heittäytyä ja antaa flown viedä. Kun keskityn hetkeen ja teen tässä hetkessä asioita, joista diggaan ja jotka virittävät minut sinne myönteiselle puolelle, siinä on jo ihan tarpeeksi.

Heinäkuun 14. päivä kirjoitin näin:

Heräsin tänäkin aamuna kiitollisena ja onnellisena uuteen päivään. Tuntuu, että arvostan jokaisella solullani olemassaolon ihmettä. Keskityn tähän hetkeen, en menneisiin murheisiin ja olen kiitollinen siitä, mitä elämä on eteeni tuonut, ilman niitä en olisi minä. Jokaisena päivänä edes jonain hetkenä tunnen myötätuntoa ja rakkautta, iloa ja toivoa ja luottamusta siihen, että elämä, joka on lopulta vain pieni häivähdys ikuisuudessa, kantaa kyllä. Minulla ei ole epäilystäkään, ettenkö selviäisi maailman merillä elämän tyrskyissä, olenhan vahva ja viisas, kuten sinäkin. Katson asioita hyvän kautta ja teen parhaani niillä eväillä, jotka minulla sillä hetkellä ovat. Parhaani tekeminen tapahtuu ilman ponnisteluja kuin sisäänrakennettuna ominaisuutena. Tiedän, että milloin vain mikä vain on mahdollista. Se, mihin keskityn, lisääntyy. Siksi käytän voimani ja viisauteni hyvään, myönteiseen, iloon, rakkauteen ja onnellisuuteen. Sillä ei ole merkitystä, mitä eilen, viime vuonna tai 9 vuotta sitten tapahtui. Tällä hetkellä on merkitystä ja tänään on tärkeintä, mitä meillä on. 

Eli ei hätää. Tällaisia aatoksia tänään, saa lainata! Toivotan sulle ihanaa päivää!

Jenny