Täydellinen paluu joogasalille

No niin, meikäläinen on palannut joogasalille. Syksyllähän kirjoitin postauksen siitä, miksi joogan aloittaminen on niin vaikeaa. Minua lämmitti se, miten paljon sain ihanaa vertaistukea!

Yes, täällä ollaan! Vähän jännittää näin ennen tuntia. 

No, näin kauan kesti, että sain itseni raahattua taas joogasalille, mutta sepä olikin jotain aivan ihanaa. Ja sepä oli myös samalla jotain ihan kamalaa, mutta siis tarkoitan, että sillälailla hyvällä tavalla, tiedät ehkä. Päässäni tosin risteili tunnin aikana kymmeniä ajatuksia, mutta ehkä saan pikku hiljaa myös mieleni rauhoitettua joogasession aikana:

Miten voin olla näin kankea?

Teenköhän nyt oikein? 

Siis miten noi kädet muka saa tolleen?

Siis voi luoja tää pitkähihainen paitahan on ihan liikaa, kuolen tähän hikeen!

Apua, miten mun jalkapohjat voi olla kuin hiekkapaperia! Onneksi muistin edes leikata varpaankynnet. 

Apua, mikähän näihin jalkapohjiin ees auttais! (Rakas lukija, paljasta parhaat vinkkisi, olen ikuisesti kiitollinen)

Ai että, tuntuupa hyvältä.

Ai että, tuntuupa kamalalta.

Ai että, tuntuupa taas hyvältä. 

Ai että, siis enhän mä taivu koskaan noin. Miten voi kiristää joka paikkaa!

Millehän tunnille seuraavaksi tulisin.

Mitähän kello on.

Toivottavasti en nukahda tässä rentoutuksessa, tuntuupa täydelliseltä.  

Matka saa alkaa!

Loppupäivän onkin ollut ihan loistava fiilis ja kun lähdin tunnilta, tuntui kuin olisin kasvanut pari senttiä pituutta. Sulattelin kokemusta useita tunteja ja sitten varasin jo seuraavan tunnin: huomiselle. Ostin viiden kerran kortin, joka on voimassa kuusi viikkoa. Voi olla, että seuraavan kuuden viikon aikana saan ostaa kortin jos toisenkin. Toivottavasti!

Olen nimittäin satavarma, että vielä jos joogassa en pysty hiljentämään ajatustulvaani, niin vähintäänkin jooga tekee hyvää punttitreenin oheen. Nyt kun olen taas alkanut juosta, se on varmasti myös juoksijalle hyvää kehonhuoltoa. Lisäksi huomasin, kuten aiemminkin, että tunnilla vain tulee niin järkyttävän hyvä olo, että ne kankeudet ja pienet epämukavuudet vaativimmissa liikkeissä vain sietää. Ja kun huomaa, että alkaa olla vähemmän kankea, ah, se on niin motivoivaa!

Sitä paitsi nyt kun kävelymatkan päähän on avattu vielä ehkä yksi kaupungin kauneimmista joogasaleista, olisi hullua olla joogaamatta. Opettaja Marta oli muuten aivan ihana ja tuntui todella mukavalta, kun hän välillä kävi oikomassa asentoani tai tsemppasi, että teen ihan oikein. Ei alkanut yhtään ahdistaa, vaan todella tuntui, että tunnille sai tulla sellaisena kuin on.

Toivottakaamme onnea miljoonannelle joogataipaleelleni: onnea! You can do it!

Joogaatko sinä? Mites sulla sujuu?

ILMA joogastudio on mielestäni yksi kauneimmista. Ihana.