Toinen maraton jännittää enemmän kuin ensimmäinen

Toinen maraton jännittää enemmän kuin ensimmäinen. Hm, ei kai mun kurkku ole kipeä? Teinillä on kesäflunssa. Huooooono ajoitus. Tuntuuko mun oikea etureisi jotenkin omituiselta? Ai niin, varpaankynnet pitää leikata. Hyvästi geelilakka, joka palvelit koko kesän. Pitää muistaa rullata foamrollerilla. Ja venyttää. Perhana sentään, olisi pitänyt vielä ehtiä sinne hierontaan! Ei hemmetti, olisi pitänyt juosta enemmän. Olisi pitänyt juosta pidemmin. Oonko mä ollenkaan valmis tähän?

No ainakin valmiimpi kuin ennen Tukholmaa. Kuvittelisi.

Kuukausi sitten juoksin Mallorcalla. Se oli ihanaa!

Kuten huomaat, maratonjännitys alkaa tiivistyä. Melkeinpä toivon, että saisin nyt lauantaina osallistua vasta ensimmäiseen kisaani, enkä toiseen! Kesäkuun alussa Tukholmassa ensimmäinen maratonini sujui niin hyvin siksikin, koska en lainkaan tiennyt, mitä odottaa. Ensikertalaisena tuntui mahtavalta ottaa matka vastaan sellaisena kuin se tuli.

Ennen Tukholman maratonia olin juossut pisimmillään vain 24 kilometriä. Sen ylitettyäni jokainen kilometri oli voitto ja kotiinpäin.

Nyt minulla on jonkinlainen aavistus siitä, mitä 42,2 kilometrin juokseminen tarkoittaa. Toivon, että se enimmäkseen on nautintoa. Toivon, etten kypsähdä juoksemiseen missään vaiheessa. Toivon, että selviän maaliin ehjänä ja ilman vammoja. Toivon, että alitan 5 tunnin rajan, mutta jos en, niin sekään ei haittaa.

Juoksukengät ovat vielä mysteeri. Tukholmassa juoksin vanhoilla ja kulahtaneilla Adidaksillani, jotka nakkasin kisan jälkeen hotellin roskikseen. Kesällä olen juossut vuorotellen kaksilla eri kengillä, joista suosikkini saisivat olla 1/3 osa numeroa isommat. Voi olla, että pyydän kannustusjoukkoja ottamaan toiset lenkkarini mukaansa, joten tarvittaessa voin vaihtaa. Sukistakaan en ole satavarma!

Muuten asu on harkittu tarkkaan. Shortsit, treenitoppi, hihaton toppi, otsanauha, joka pitää hiukset poissa silmiltä, Flipbelt-juoksuvyö, langattoman nappikuulokkeet. Alushousuissa luotan samoihin kuin Tukholmassa, ne ovat saumattomat.

Omaa evästä tuskin otan mukaan. Tukholmasta viisastuneena aion syödä banaanin ja rusinoita noin tunnin ennen kisaa. Tukholmassahan nälkä iski jo ekan kympin jälkeen. Onneksi tarjoilu pelasi. Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain pienen näytepalan Snickers-jäätelöä. Siinä hetkessä se parin sentin pituinen jäätelöpala tuntui taivaan lahjalta!

Maanantaina kävin joogassa flow-tunnilla. Toissa päivänä poljin vielä työmatkani Jopolla, noin 7 kilsaa. Eilinen päivä huipentui 2,5 tunnin sisäpyöräilykoulutukseen, koska palaan takaisin ohjaamaan, yeah! Yritin ottaa iisisti, eikä nyt vielä ainakaan paina jaloissa. Onneksi on kaksi päivää aikaa huilata. Ja tehdä suuria päätöksiä. Soittolistakin on rakentamatta.

Aika moni kaveri on menossa Flow-festivaaleille. Oma Flow on tällä kertaa vähän erilainen. Mutta se on jo päätetty, meni lauantain lenkki hyvin tai huonosti, seuraavan täyspitkän juoksen kesäkuun alussa Tukholmassa!

Mutta miten voi ihmistä jännittää juokseminen. Jännittää ihan sikana! Nyt jos koskaan on hyvä hetki kommentoida ja kannustaa! Kiitos jo etukäteen!

Onko muita HCM:ään tulijoita?

17 comments

  1. Kymmenen maraton kokemuksella voi sanoa, ettei se jännitys mihinkään katoa. Tai ainakaan, jos lähdetään oikein tulosta hakemaan. Hököttelyhöntsäily on sitten eri asia. Maraton on aika raadollinen matka. Ihan eri juttu kuin puolikas. Puolikkaalla voi lähteä reippaasti matkaan tietäen, että sieltä kyllä jaksaa itsensä kammeta maaliin, vaikka vauhti hidastuisi. Maratonille pitääkin sitten jo vähän miettiä, kuinka kovaa matkaan voi lähteä, että maaliin ylipäätään pääsee.

    HCM:lle en ole tulossa. Vähän toisaalta harmittaa, kun järjestetään nykyisessä muodostaan viimeistä kertaa. Olisi kuitenkin tullut vähän liian pian Paavo Nurmen maratonin jälkeen. Nyt vielä harjoitukset menossa kohti Finlandia maratonia. Ei siihenkään ole enää kuin reilu kuukausi.

    Tsemppiä huomiselle! Nauti matkasta!

    1. Kiitos Niina! Vau, sulla takana jo 10 maratonia! Itse olen vasta taipaleeni alussa ja pakko sanoa, että niinpä tuosta lauantaistakin tuli taas opittua runsaasti. Vaikka aika parani muutamalla minuutilla, moni asia meni pieleen. Oi sitä onnea, kun pääsin maaliin kuitenkin! Tsemppiä sulle Finlandialle! Mukavaa viikkoa :)

  2. Ihanaa jännitystä :) Tulossa ollaan ja ekaa kertaa. Aika paljon jännittää, mutta toisaalta en tiedä mitä on edessä :D Oletko tankkaillut? Mä olen vähän lisännyt hiilareiden määrää ja juonut paljon. Ehkä nähdään lauantaina. Sama tavoiteaika ainakin!

    1. Tsemppiä Päivi sullekin ja kiitos kommentista!
      Oon syönyt vähän tavallista enemmän hiilareita, muuten en oo sen kummemmin tankannut.
      Tuu nykäsee hihasta jos en huomaa sua! Pidetään kivaa huomenna!!

  3. Hanna Språklinjenistä

    Tsemppiä Jenny! Seuraan sun juoksu innostusta herkeämättä ja olen yrittänyt omaksua samoja viboja ja ottanut vaarin sun vinkeistä! Sä olet mun juoksu-idoli! Heja heja!! Ehkä mäkin vielä joskus…

    1. Kiitos Hanna! Vitsi noista Språklinjenin ajoista muuten on kauan! Keskimmäinen aloitti tänään lukion :)
      Ihanaa, että tää mun juokseminen on inspiroinut! Ja muistathan, että mäkin tosiaan aloitin taas tammikuussa 5 kuukauden tauon jälkeen. Eli jos mä pystyn, säkin pystyt! <3
      Ja jos maraton yhtään kiinnostelee, niin anna palaa. Lauantain jälkeen aion rauhassa harjoitella ja sitten toukokuussa puolikkaalle, kesäkuussa Tukholmaan. Se on muuten 40-vuotisjuhlajuoksu ja uusi reitti.
      Ihania juoksulenkkejä ja eloa muutenkin!

  4. Hirveesti tsemppiä sulle!
    Mäkin haaveilen maratonista, pari puolikasta oon juossut. En kuitenkaan yleensä nauti lenkkeilystä, joten en tiedä toteutuuko juoksu ikinä.
    Hyvin sä vedät!

    1. Kiitos Make! Mullakin on niin, että vasta nyt kesällä olen alkanut nauttia myös juoksusta. Monta kuukautta nautin vasta lenkkien jälkeen. Se varmaan johtuu nyt siitä, että olen juossut enemmän ja olen kevyempi kuin tammikuussa, kun aloitin taas juosta.
      Mä toivon, että tää menee hyvin, mutta koko ajan sitä kuulostelee kaikkia ihme kolotuksia sun muita olotiloja. Mutta parhaani teen ja se riittää!
      Kivaa viikon jatkoa sulle :)

  5. Hyvin se menee, luota itseesi. Eikö aina pidäkkin vähän jännittää😉.
    Muista nauttia joka askeleesta🏃🏃🏃.
    Kivaa loppu viikkoa😙

    1. Kiitos Kirsi! Kyllä pieni jännitys on hyvästä, kunhan ei mene överiksi :) Ainakin nyt polttelee jo päästä juoksemaan ja aion nauttia askeleista! Se otetaan vastaan, mikä tulee. Kivaa viikon jatkoa sulle <3

  6. Tsemppiä Jenny!! <3 Toivottavasti törmätään launtaina! Muakin jännittää ihan tosi paljon! Viime maratonista kuitenkin yli 2,5 vuotta ja raskaus välissä. Mutta toisaalta tuntuu, että nyt olen taas valmis maratonhaasteeseen! Mennään pitämään kivaa (niin paljon kuin mahdollista)! Hali!

    1. Kiitti Karkki! Ja joo, toivottavasti törmätään!
      Sä oot niin pro, että se menee hyvin. Olet myös suuri inspiraationlähteeni. Pidetään hauskaa ja nautitaan matkasta :) Ihania kisoja!!

  7. Hurjasti tsemppiä Jenny! Nautit vaan matkasta ja annat askeleen rullata niin hyvä tulee 😘😘 Pidetään sulle peukut pystyssä! 😊

    1. Kiitos Elina! Juuri tuo on mun plääni :) Toivon, että se toteutuu! Nyt vain mieli meinaa tehdä tepposia ja kuuntelee jokaista outoa kolotusta, että mikähän tää on. Myös toi kenkäasia vaivaa, mutta eiköhän sekin järjesty!
      Mukavaa viikon jatkoa sulle <3

      1. Hyvällä fiiliksellä pääsee jo pitkälle! 👏👏 Se mieli tosiaan välillä tehdä tepposiaan, mutta jääköt ne höpinät eteenpäin vievän flown jalkoihin 😉😊

  8. Onnea maratoonille! Hyvin se menee! :-)
    Olisinkin kysynyt sinulta ja muiltakin seuraavaa: Oletteko huomanneet, että juoksuillan/salitreenin/jumpan jälkeen seuraavana päivänä paino on noussut? Itselläni käy aina niin!
    Sitten olisin ihan mielenkiiinnosta kysynyt, mitä teet työksesi Jenny? Ei ole pakko vastata :-).

    1. Kiitos Birgitta kommentistasi! Kiitos toivotuksista! Nyt pitää vain luottaa itseen :) Ei haittaa, että viesti tuli kahdesti, poistin sen toisen :)
      Olen huomannut vastaavaa ilmiötä! Epäilen, että se johtuu kehon nestetasapainosta ja siitä, että nestettä kertyy lihaksiinkin kovan treenin aikana. Se usein kyllä tasoittuu päivässä parissa.

      Kiitos kysymästä, tää mun työnkuva onkin mielenkiintoinen! 17 vuotta olen ohjannut ryhmäliikuntaa, aluksi päätyökseni, mutta nyt olen ollut hetken tauolla ja aloitan syyskuussa liikunnanohjauksen pienimuotoisesti. Vuodesta 2004 olen työskennellyt kokopäiväisesti toimittajana, välillä olen istunut toimituksissa (Kotivinkki, Elle, Kauneus ja Terveys), välillä ollut pitkiä aikoja freelancer ja tehnyt aikakauslehtiä. Nykyään teen yhä myös toimittajan töitä (ja verkkosivuille sisällöntuotantoa), esimerkiksi Pirkka-lehteä ja Voi Hyviniä säännöllisesti, mutta päivätyökseni työskentelen tietokirjojen kustannustoimittajana. Olen myös LCF Life Coach ja vetänyt painonhallintaryhmiä, mutta kun kaikkea ei ehdi kerralla tehdä, niin jostain on karsittava.

      Huvittaa itseänikin tämä työnkuvani monimuotoisuus :) Mutta tällaiseen olen tottunut ja vielä on pari haaveammattia, joita pallottelen, mennäkö opiskelemaan vai ei. Tuskin kuitenkaan osaisin vain opiskella eikä se nyt rahallisestikaan ole mahdollista.

      Kivaa päivää sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *