Uudet hiukset – uusi elämä

Uudet hiukset – uusi elämä. Olen ennenkin aloittanut elämäni uudelleen järjestämisen leikkauttamalla hiukseni ja pistämällä vaatekaapin uusiksi. Jälkimmäinen antaa vielä odotuttaa itseään, mutta sekin on tulossa, tunnen sen. Vaikka päätös uudesta hiusmallista syntyi 30 minuuttia ennen varaamaani kampaaja-aikaa, jo jokin aika sitten päätin, että alan olla täysin rehellinen itselleni ja selvittää, mikä on se, mitä juuri nyt haluan ja tarvitsen.

Vuosien itsetutkiskelu, jolla sain paljon hyvää muutosta aikaan tavoissani olla, toimia ja ajatella, oli jotenkin jämähtänyt paikalleen. Treenasin kyllä fyysisesti, mutta henkinen treeni oli vain jäänyt. Ei ollut aikaa, halua, intoa eikä fiilistä. Koin, että sillä saralla minulla ei ole enää mitään koettavaa saati kirjoitettavaa. Miten väärässä hetken olinkaan, olenhan taas vain yhden uuden polun alussa kaukana valmiista, jota ihminen tuskin voi koskaan ollakaan.

Tyytyväinen uuden tukan omistaja tässä hei! Korvakorut olen ostanut Prameasta.

Aloin tuntea, ettei se elämä, johon olin taas kuin vahingossa uponnut, kutsu minua ihan täysin. Että ei se kaikki salaa arkeeni takaisin luikerrellut suorittaminen, stressaaminen, perfektionismi ja kontrollinhalu vain ole enää minä. Ilo ja hyvä energia olivat lähes koko kevään jossain uppeluksissa Toki elämässäni tuli eteen suuria asioita, kuten esikoiseni poismuutto kotoa ja uusi työpaikka, jonka lisäksi olen seurannut sivusta muutamaa surua ja suuria kysymyksiä läpikäyvää ystävää, joita sitten olen pyrkinyt parhaani mukaan tukemaan. Mutta silti koko ajan koin, että tämä nyt ei ole tismalleen sitä, miten minä haluan elää. Onneksi kuitenkin muistin, että minun ei tarvitsekaan elää niin, että koko ajan takaraivossa on tunne, että raahautuisin tai selviytyisin. Ne ajat ovat takana ja nyt kun kaikki on niin monin tavoin iisimpää, minä saan nauttia arjestani. Ja sen aion nyt tehdä.

Tuli siis sellainen olo, että minun pitää lopettaa kaikki se pelleilly ja säätäminen omassa elämässä, haahuilu ja sinne tänne sinkoileminen. Minun pitää ottaa taas vastuuta itsestäni, onnestani, arjestani. Minulla on vastuu ajatuksistani, teoistani, tavoistani olla ja kokea. Samaan aikaan se on myös oikeus, jota kaikilla ei maailmassa ole, vaikka pitäisikin olla. Ja jos saa olla niin etuoikeutettu, niin sitten sitä etuoikeutta pitää hyödyntää, ajatellen.

En tiedä, mihin suuntaan blogini alkaa kulkea. Teen yhä kaupallisia yhteistöitä, sillä käytän blogiini kuukaudessa vähintään työviikon verran aikaa, ja kaupallisilla yhteistöillä rahoitan kirjoittamista. Mutta sellainen kutina minulla on, että alan palata taas enemmän sinne, mistä lähdinkin liikkeelle: (itse)tutkiskelun suuntaan kirjoittamalla. Haluan tietää, miksi ajattelen, kuten ajattelen ja miten voin ajatella niin, että elän oikeasti unelmien elämää. Mikä minulle on tärkeää, mistä voin luopua, mitä haluan lisää? Mitkä tavoitteeni ovat ja miten sinne suuntaan? Miten vielä paremmin voin ymmärtää negatiivisia tunteita, kuten häpeää, raivoa, katkeruutta, ahdistusta ja surua ilman, että annan niiden pyörittää itseäni 6-0? Mitä voin tehdä tässä hullussakin maailmassa, jotta voin niin hyvin kuin mahdollista? Koska jos itse ei voi hyvin, ei voi kyllä myöskään auttaa muita voimaan hyvin. Kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista ja se onkin arvoasteikollani tiukasti kärkipäässä tälläkin hetkellä.

Tuntuu, että sisälläni on ihan valtavasti asioita, tunteita, kokemuksia, jotka haluan saada sanoitettua ja kirjoitettua auki. En tiedä johtuuko se sitten iästä vai mistä, mutta en osaa enää hävetä mitään (ja tähän välikommentti, ihmiset häpeävät niin paljon ja ihan liikaa, vaikka ei tarvitsisi! Häpeä estää tekemästä asioita, häpeä estää elämästä täysillä). Vaikka elämässäni on tapahtunut vaikka mitä, ei ole mitään hävettävää eikä ennen kaikkea mitään hätää. Eikä minulla ole myöskään tarvetta kelvata kaikille, vihdoin alkaa tuntua siltä, että viimeisetkin miellyttämisen rippeet ovat kadonneet matkan varrella. Se ei tarkoita, että antaisin egoni olla jatkuvasti äänessä, vaan se tarkoittaa sitä, että pidän itsestäni nykyään niin paljon, että ymmärrän sen, että kaikkia ei voi miellyttää eikä tarvitsekaan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei etsi rakkautta ja hyvää oloa muista ihmisistä, vaan osaa löytää sitä itsestään.

Huh! Tuntuu siltä, että vaikka nelikymppisiin on enää 9 päivää, olen vasta matkani alussa. Ihanaa päivää!

Jenny

P.s. Lue myös Huonoimmat vuodet olivat kolmekymppisenä – tervetuloa 40.

P.s.2 Uudet hiukset ovat luottokampaajani Hannan käsialaa. Olen käynyt Hannan maksavana asiakkaana jo vuosia. Hannaan ja hänen ihastuttavaan kollegaansa Somaan kannattaa tutustua.

21 comments

  1. Samanlaisia ajatuksia olen tässä käynyt läpi. Eräs vähän aikaa sitten tiukkaan äänensävyyn käyty keskustelu sai minut katsomaan aika tiukasti peiliin ja olemaan itselleni rehellinen jostain mitä olen yrittänyt piilotella pitkään. Tämän asian myöntäminen itselleni tekee kipeää ja se on pelottavaakin, mutta se on oikeasti ollut vuosiin yksi isoimpia elämääni ja persoonaani liittyviä ahaa-elämyksiä. En ole vielä kunnolla edes onnistunut pukemaan tätä sanoiksi ja olenkin pitkästä aikaa kirjoittanut päiväkirjaa saadakseni ajatuksiani ulos. Minulla alkoi muutosten polku pari vuotta sitten, nyt tuli ensimmäinen isompi käänne.

    1. Kiitos Anna kommentistasi! Niinhän se monesti voi olla, että just itselle myöntäminen sattuu, mutta kerran se vain kirpaisee tai ainakin kun on päässyt alkuun, niin jossain vaiheessa helpottaa.
      Päiväkirjan kirjoittaminen on muuten tosi hyvä idea, jos ei halua koko kansan nähtäväksi saattaa ehkä vielä vähän keskeneräistä pohdintaa.
      Onnea käänteestä ja uudesta polusta! Kivaa viikkoa :)

  2. Pakko sanoa, että luulin kokoa ajan, että olet vasta 30-vuotias!! :)

    1. Kiitos Kh viestistäsi :) Tämä ilahdutti minua :D Mukavaa viikkoa sulle!

  3. Aurinkoista sunnuntaita!

    Minusta sinun teksteissä parasta on juuri se, että osaat sanoittaa tunteita, kokemuksia ja ajatuksia auki niin että niistä saa sen kokemuksen että voi käsitellä omiaankin. Välillä voi kivasti pysähtyä tekstin kautta johonkin omaan tilanteeseen ja tarkastella sitä uusin ajatuksin.
    Mukavaa päivää ❣

    1. Kiitos Kiti kommentistasi! Todella mielettömän mukava kuulla! Kun itsekin monia asioita pyörittelen juuri kirjoittamalla. Toivotan sulle ihanaa viikon alkua! <3

  4. Ihana! Nämä uudet hiukset sopivat sulle tosi hyvin!
    Itse käyn samoja ajatuksia läpi kuin sinäkin..kiitos näistä kirjoituksista ja kirjoistasi olen saanut paljon rohkeutta toteuttaa haaveitani ❤

    1. Kiitos Sari kommentistasi! Ja mahtava kuulla! Itsekin tosiaan käsittelen asioita usein kirjoittamalla ja mikäs sen parempaa kuin se, että jos joku siitä vielä saa itselleen ajateltavaa. Aurinkoista viikkoa sulle <3

  5. Onpa kiva look :)

    Se on jännä tuo häpeän tunne… Mistä se loppupeleissä kumpuaa…? Omasta epävarmuudesta, ulkoisista paineista, pelosta joutua naurunalaiseksi.. Ehkä. Itse olen aikoinaan hävinnyt paljonkin ja pyrkinyt sekä tietoisesti että tiedostamattani olemaan mahdollisimman huomaamaton (ja tällä tavoin välttämään omassa pikku mielessä kehitetyn häpeän). Mutta mitä tällainen ”varmisteltu elämä oikein antaa… Niin… Aika valjuksi jää, joskaan täydellistä vastoinkäymisistä ja mokista vapaata elämää ei ole tietysti olemassakaan. Mutta se, jos todella aidosti haluaa olla aina se ihan sama, mulle käy kaikki -tyyppi, joka pitää mahdollisimman matalaa profiilia, fine. Itse olen tämän kokenut (ja joo välttynyt ehkä joiltain häpeän tunteilta), mutta en kyllä haluaisi palata. Tietysti nykyäänkin tulee välillä niitä, että ”ei hitto”, mutta sitä pystyy ottamaan paljon rennommin ja jopa nauramaan itelleen! Monesti lähipiirissä allekirjoittanut on edelleen se, joka sanoo, että ihan sama. Tosin syystä, että mua ei nolota, mua ei haittaa, mitä muut ajattelee. On muuten paljon rennompaa ja hauskempaa 😁😊

    1. *hävennyt

    2. Kiitos Elina! Olet niin oikeassa siinä, ettei se liiaksi varmisteltukaan elämä ole sitä ihan väkevintä elämää. Vaikka sillä tapaa tosin usein saattaisi päästä helpommalla. Itsekin olen ollut kova häpeämään monenlaista, mutta olen huomannut sen, että on aika vapauttavaa ensin tunnustaa ennenkaikkea itselleen ja sitten ehkä muillekin, mitä häpeää ja oivaltaa, että se useimmiten on turhaa.
      Lopulta me ollaan kaikki yhtä ja samaa, kukaan ei toista huonompi tai parempi, vaan ihan tasavertaisia, vaikka ollaankin eri elämäntilanteissa. Tämä asia on kuitenkin ehdottomasti sellainen siis tää häpeä, jota haluan tutkia lisää. LUen taas uudestaan Brene Brownin Nouse vahvempana -kirjaa, ja siinä on sanoitettu häpeääkin tosi hyvin. Jos et ole lukenut, suosittelen! Mukavaa viikkoa!

  6. Kuulostaa n i i n tutulle! Hiuksista se lähtee seuraava on vaatekaapit ja viimeisenä huushollin sisustus ja voi että mikä huikea tunne,on kuin uudesti syntynyt😉. Tämä ”uudesta syntyminen” kohdallani on tapahtunut jo useamman kerran, aina sopivin väliajoin toki elämä välillä puuttuu peliin ja näyttää nurjat puolensa,mutta silloin on aika taas tehdä ”puhdistuksia”. Meillä on kanssasi ikäeroa ”jokunen” vuosi😄mutta minusta on ihana lukea tunteitsasi,koska voin useasti todeta…tiedetään,tiedetään😉. Samojen asioiden kanssa olen painiskellut…Haahuilut ja sinkoilut saa olla,ketään ei tarvitse miellyttää, niitä ihmisiä en tarvitse, jotka aiheuttaa pahaa oloa…Niinkuin kirjoitit, kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista ja se kantaa pitkälle!
    Miten minusta tuntuu, että näissä voi olla ainesta johonkin suurempaan😉
    Ihanaa päivää Ihananainen 39v😚

    1. Hups…Nythän tämä pomppasi väärään kohtaa mut haittaako se😄 Tarkoitus oli ”Uudet hiukset-uusi elämä”

      1. Nyt ei oo mun aamu😂

    2. Kiitos Kirsi kommentistasi! Ihan oikeaan paikkaan se tuli, blogi vain välillä näyttää kommentit hassusti ja ne näkyvät vain, kun klikkaa postauksen auki uudestaan.
      Tuo olikin hyvä pointti, että tällainen uudesti syntyminen tapahtuu aika ajoin, eikä tosiaan ole mikään kertalaakin juttu! Ja on tosiaan hauskaa, että niin samoja polkuja kuljetaan, vaikka itse ehkä siellä peräaallokossa :D
      Pidetään hyvää huolta itsestämme! Ihanaa alkanutta viikkoa sulle <3

  7. Ihana tukka ja nainen säteilet..kiitos kun jaksat kirjoittaa.

    1. Kiitos paljon Miia! Ja kiitos, että sinä luet! Aurinkoa :)

  8. Hiustyyli sopii sinulle loistavasti! Ihailen hehkeyttäsi! Energisyytesi tulvii ruudun taa. Aurinkoists sunnuntaita! Tuija

    1. Kiitos ihana Tuija! Aurinkoista viikkoa sinullekin!

  9. Kirjoitit omat ajatukseni sanoiksi. Samoissa ajatuksissa, mutta 10 vuotta vanhempana. Onneksi edes nyt. Olen miettinyt sitä helppoutta, jolla tipahtaa herkästi siihen 6-0 -tilaan. Olettaa tietävänsä jo paremmin mutta vanhat ajatukset on niin tiukassa. Toisaalta onnellista on se, että nyt tiedostaa ne hetket/tilanteet ja pystyy tekemään korjausliikkeen ehkä nopeammin kuin ennen. Toivo ei onneksi ole kadonnut.

    1. Kiitos Susanna kommentistasi! Uskon, että kaikelle on aikansa, oli se sitten ennemmin tai myöhemmin! Onneksi voi ajatella just noin, että onneksi edes nyt. Ja tiedän kokemuksesta, että vanhat ajatukset istuvat tosi tiukassa. Mutta tiedän senkin, että kaikkea on mahdollista muuttaa, tosin se vaatii kärsivällisyyttä. Ja sitten huomaa taas, että vaikka monta vuotta meni hyvin, niin sitä on taas tipahtanut sinne tunteiden riepoteltavaksi. Mutta se hetki on taas se, kun havahtuu ja alkaa taas uudestaan tiedostaa asioita tietoisemmin!
      Toivoa ei kannata kadottaa <3 Kaikki toi yllämainittu on lopulta aika inhimillistä! Kaikkea hyvää sulle :)

Comments are closed.