Viikon päästä sunnuntaina olen juoksemassa Berliinin puolimaratonia 30 000 muun ihmisen kanssa. Mukana menossa myös siskoni ja puolisoni, se on tosi hauskaa. Helmikuisen influenssan takia kisaan valmistautuminen on mennyt täysin toisin kuin olin kuvitellut, mutta näin on nyt ja näillä eväillä mennään. En ole vieläkään tehnyt kovia treenejä, joissa hengästyn kovaa, mutta sentään muutaman lenkin olen päässyt jo juoksemaan taudin jälkeen. Berliinin jälkeen seuraavat juoksutapahtumat ovatkin Fuck Cancer Run (tule mukaan tekemään hyvää!), puolimaraton eli HCR 19.5. ja sitten Tukholman 40-vuotisjuhlamaraton, jonne ostin paikan jo elokuussa. Että melko juoksurikas kevät on tosiaan tulossa ja hyvä niin!

Vilkaisin Berliinin säätiedotusta ja taitaa olla niin, että juoksemaan pääsee shortseissa ja lyhythihaisessa! Ihan parasta! Jalkaan vedän toki pitkät sukat, joista on tullut tavaramerkkini, ja kengiksi olen päättänyt ottaa talvella testiin saamani New Balancen Fresh Foam 1080 v8 -tossut. Niissä on muita tossujani leveämpi lesti, mutta kengät ovat jalkaani silti juuri passelit. Ne ovat pehmeät jalassa ja hyvin vaimennetut. Eivät ehkä nopeimpia kilsoja tarjoavat tossut, mutta niin mukavat, että olen niihin aivan ihastunut. Juoksin muuten Fresh Foameilla ensimmäistä kertaa puolimaratonin verran, enkä saanut minkäänlaisia hiertymiä.

Liikkuvuustreeniä pt:n kanssa

Talvella kävin muutaman kerran treenaamassa personal trainer Noora Kenttämaan kanssa. Tällä viikolla teimme liikkuvuustreeniä ja voin kertoa, että teki mieli itkeä, kun tunsin oloni niin kankeaksi ja kömpelöksi. Joka puolelta kehoa kiristi ja kaikkialle sattui, olin yhtä notkea ja ketterä kuin heinäseiväs tai norsu posliinikaupassa. Ensiharmituksen jälkeen oli vain todettava, että näin on nyt, oli aikoja, kun en jaksanut/ehtinyt/viitsinyt huolehtia itsestäni ja nyt sitten maksetaan sakkoja siitä. Mutta täältä noustaan! Noora kyllä oli tosi kannustava ja sain häneltä hurjasti hyviä vinkkejä kotitreeniin. Liikkuvuutta kun on helppo treenata vaikka telkkaria katsoessa tai perheen kanssa seurustellessa. Jos etsit pk-seudulta itsellesi osaavaa, kannustavaa ja empaattista traineria, niin suosittelen Nooraa lämpimästi.

Työmatkajuoksu suunnitteilla

Pari päivää sitten sain päähäni idean, että alkaisin juosta töihin. Nythän olen kolmisen viikkoa kävellyt töihin ja matkaa kertyy nopeinta reittiä noin neljä kilometriä. Mietin, että voisin tehdä sekä meno- että tulomatkalla pienen koukeron, jolloin matkaa kertyisi 5 kilometriä suuntaansa. Tuskin juokseminen joka päivä onnistuu, mutta siitä saisi hyvin kilometrejä plakkariin. Meillä on työpaikan talossa sosiaalitilat, joissa on myös suihku. Tiistaina pääsiäisen jälkeen aion mennä tutkimusretkelle ja tsekata, millaiset ne ovat. Talo on juuri remontoitu, joten voisin kuvitella, etteivät ainakaan pahimmasta päästä. Kunhan vettä tulee, niin se on hyvä.

Kamojen roudaus eli suihkusampoon, dödön, vaatteiden ja läppärin kuljettaminen tosin alkoi mietityttää ja kyselinkin Instagramissa vinkkejä ja niitä sainkin. Läppäriä en onneksi kuljeta mukanani kuin silloin, kun olen jäämässä etäpäivälle, joten se ei varsinaisesti ole ongelma. Olenkin nyt googlaillut ihan huippuostokseni eli Salomonin juoksuliivin kaveriksi pientä juoksureppua, jonne mahtuisivat päivän vaatteet, välipala, kalenteri ja lompakko vaivatta. Vaatteet eivät saisi rypistyä, kun lähes päivittäin on palavereja, joissa pitää ainakin yrittää näyttää asialliselta.

Virtaa yhteislenkistä

Eilen olin juoksemassa pitkistä Vantaalla, vaikka taisimme useaankin otteeseen koukata Helsingin puolelle. Juoksimme vajaan parinkymmenen tyypin letkassa 19 kilometriä ja muutamat jatkoivat vielä pari kilsaa päälle eli puolimaratonin. Itse aloin olla jo niin nälissäni, että 19 kilometriä oli riittävä. Oli nyt pisin juoksemani pitkis influenssan jälkeen ja viimeinen pitkis ennen Berliinin puolikasta. Meininki oli hyvä, vaikka itseäni kolotti joka puolelta. Joskus sitä vain tuntee itsensä satavuotiaaksi, mutta eiköhän se parempi kehonhuolto ole siihenkin ratkaisu. Olenkin myös jo kaivanut foamroller-rullan esiin ja tämän postauksen jälkeen menen rullailemaan.

Toki on lenkkejä, jotka on tehtävä yksin ja joilla en välttämättä edes kuuntele musiikkia, vaan todella tuuletan ajatuksia ja pääkoppaa ja tarvitsen yksinäistä aikaa. Silti olen ihan fiiliksissä näistä yhteislenkeistä. Juostessa olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja eilenkin taas juteltiin kisoista, kisavalmistautumisesta, perheestä, töistä, juoksukengistä, juoksurepuista, saunomisesta ja vaikka mistä. Ihmiset ovat mahtavia ja ihmisistä saan niin paljon virtaa! En ollut eilen ehkä itse ihan puheliaimmalla tuulella, mutta välillä on hyvä keskittyä myös kuuntelemaan ja olemaan läsnä toiselle sitä kautta.

Juokse mäkeä ja tee hyvää

Nyt huhtikuussa aion myös painella mäkeen ja nyt voi mäkijuoksemallakin tehdä hyvää, nimittäin osallistua Huippumetrit huhtikuussa haasteeseen. Omat nousumetrit voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja rahalla tuetaan lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia.

Tätä tämä elämä nyt on, aika juoksupainotteista. Tuntuu hyvältä, että juoksu on palannut elämääni näin isosti, ehkä isommin kuin koskaan aiemmin. Ihmiselle tekee hyvää se, kun saa tehdä sitä, mitä haluaa. Ja se, että saa tehdä sitä, mitä haluaa on yksi isoimmista lahjoista, mitä voi olla.

Rauhallista pääsiäisen aikaa! Olisi mahtava kuulla sinun treenikuulumisia!

Jenny

*Instagramissa*

Lue myös:

Näin minusta tuli talvijuoksija

Stressaaminen ei auttanut minua koskaan 

Elämänmuutoksen alkusysäys: kyllästyminen