8 kuukautta elämänmuutosta takana, mitä olen saavuttanut siinä ajassa?

Viime syksynä päätin asettaa hyvinvointini prioriteettilistan alkupäähän, kahdeksan kuukautta sitten aloin todella toimia ja mitä olen saanut tässä ajassa aikaan? Painoa on pudonnut 13 kiloa, olen oppinut syömään paremmin, terveellisemmin ja säännöllisemmin, liikunta on asia, josta en enää luista. Energiaa on paljon enemmän kuin aiemmin. Terveellisimmistä asioista on tullut itselleni normaaleja rutiineja, joiden toteuttaminen ei vaadi mitään ponnisteluja, vaan jotka ovat osa arkeani ja sillä tavalla itsestäänselvyyksiä.

Kuvien välillä on 12,5 kuukautta ja 13 kiloa.

Liikkuminen on nyt säännöllinen osa elämääni ja erityisesti juoksu, jota olen tehnyt lapsesta lähtien, mutta johon itselläni on viimeiset 6 vuotta ollut viha-rakkaussuhde, on palannut tavalliseksi osaksi arkeani. En enää mieti, juoksenko, vaan mietin, että millaisen lenkin juoksen. Takana on kesä- ja elokuussa juostut maratonit ja edessä uudet tavoitteet juoksun suhteen, muun muassa Berliinin puolimaraton huhtikuussa ja Tukholman maraton kesäkuussa. Elokuussa juostuja kilometrejä kertyy reilu sata, kuten myös kesä- ja heinäkuussa. Syyskuussa tavoitteeni on juosta 150 kilometriä.

Ensimmäistä kertaa koskaan joogaharrastukseni on jatkunut näin pitkään yhtä jaksoisesti. Pyrin käymään tunnilla kerran viikossa ja tekemään liikkeitä myös kotona silloin tällöin. Olen alkanut jumpata kotona, jota en ole koskaan tehnyt. Kerran pari viikossa teen kotona kuntopiirinä lihaskuntoa max. 25 minuuttia kerrallaan.

Tällä hetkellä fiilis on se, että liikkumaan on päästävä, mutta lepopäivien vietosta en todellakaan pode huonoa omatuntoa, kuten joskus kauan sitten. Kehonhuolto seuraa mukana ja käyn noin kerran kuussa hieronnassa. Kotona myös venyttelen ja rullaan foamrollerilla silloin tällöin.

Ja vaikka olen liikkunut läpi elämäni, on minullakin kestänyt taas kuukausia, jotta liikunta on oikeasti tavallinen osa arkeani ja saan itseni liikkeelle sieltä sohvalta myös stressaavan työpäivän jälkeen. Eilen, kun sain syksyn kolmannen kirjan painoon, oli pääkoppa sellainen sekametelisoppa, että kun pääsin kotiin, oli pakko lähteä lenkille ja myös kotijoukot siihen kannustivat. Juoksin 14.4 K vajaassa puolessatoista tunnissa eikä mikään muu olisi toiminut yhtä hyvin kuin juokseminen. Toivon, että jokainen meistä löytäisi itselleen jonkun mieluisan lajin, on se sitten juoksu, sauvakävely, kuulantyöntö tai aikuisbaletti!

Yhä edelleen liikunnan sijoittaminen hektiseenkin arkeen tuntuu välillä vaikealta, mutta teen suunnitelman seuraavan viikon liikkumisista sunnuntaina ja pysyn sitten siinä, mitä olen suunnitellut, ellei nyt tapahdu jotain suurta katastrofia. Muuten saattaisin helposti jättää liikkumisen ”huomiselle”, joka on välillä se mystinen päivä, joka ei tapahdu ikinä. Yritän vielä lisätä viikkolukkariini vähän enemmän lihaskuntotreeniä. Ehkä voisin yhdistää lisää kotijumppaa juoksulenkin yhteyteen? Tämä on vielä vähän hakusessa, koska työ(t) nielaisee niin suuren ajan päivästä ja perheenkin kanssa haluan viettää aikaa. Onneksi lapsi on kohta jo niin iso, että hän voi lähteä lenkkiseuraksi pyörällä.

Ruokailujen suhteen annoskokoni on vakiintunut. Ei tulisi enää mieleenkään ottaa sitä aiempaa tupla- tai tripla-annosta. Lounasruokani pääosin on salaatti, joka sisältää runsaasti proteiinia, eilenkin katkarapuja, mozzarellaa ja vihreitä papuja. Syön aamupalan, tällä hetkellä Bulgarian jogurtin, johon olen sekoittanut pari pientä kourallista pähkinöitä. Välipalasta olen vähän lipsunut, mutta aina sille ei ole tarvetta. Sokeria tuli syötyä heinäkuussa kaksi käsin, mutta tilanne on tasapainottunut. Silloin tällöin syön makeaa, kuten sunnuntaina pienen suklaapatukan.

En yhä edelleenkään punnitse ruoka-annoksiani enkä laske kaloreita, silti painoni on laskenut tammikuusta nyt 13 kiloa. Pian olen tilanteessa, jossa vaa’an ensimmäinen numero alkaa kutosella! Käyn vaa’alla silloin tällöin ja koko ajan olen saanut yllättyä positiivisesti. Vaatteista ja valokuvista sen painon putoamisen huomaa parhaiten, ei sitä näin normiarjessa oikein meinaa noteerata.

Olo on paljon parempi hoikempana, jaksaminen on ihan eri luokkaa ja esimerkiksi juoksussa painonpudotuksella on suuri vaikutus. Kun tammikuussa juoksin vielä lähes automaattisesti 7.30 keskivauhtia, niin useimmiten keskivauhti on nyt 6 minuutin kieppeillä. On paljon helpompi juosta, kun massaa on vähemmän. Toki juoksemisen nopeutumiseen auttaa sekin, että juoksee!

No jos muu menee hyvin, niin mikä takkuilee? Palautuminen päivästä ja stressin vähentäminen elämässä. Töiden parissa on ollut melkoista hulabaloota ja kun olen taas alkanut heräillä öisin ja näkemään työhön liittyviä unia, tiedän, että esimerkiksi työpäivien aikana tapahtuvaa palautumista on lisättävä. Se on itselläni ollut koko ajan se vaikein tehtävä, harjoitukset siis jatkuvat.

Onko tämä ollut helppoa vai vaikeaa? Pääosin helppoa. Olen tehnyt niin pieniä muutoksia vähän kerrallaan. Lisäksi olen antanut itselleni aikaa ja armoa. En esimerkiksi stressaantunut heinäkuussakaan, kun paino jumitti paikallaan varmaankin runsaan makean syönnin takia. Tiedän, että painonpudotus on matka, eivätkä pysyvät tulokset tapahdu hetkessä.

Ja niin se matka jatkuu! Mahtavaa keskiviikkoa sulle! Onko muita, jotka ovat laittaneet hyvinvointinsa ykkössijalle vai onko se vasta tulossa?

Jenny

P.s. Tervetuloa Instaan!