Treeni

8 kuukautta elämänmuutosta takana, mitä olen saavuttanut siinä ajassa?

Viime syksynä päätin asettaa hyvinvointini prioriteettilistan alkupäähän, kahdeksan kuukautta sitten aloin todella toimia ja mitä olen saanut tässä ajassa aikaan? Painoa on pudonnut 13 kiloa, olen oppinut syömään paremmin, terveellisemmin ja säännöllisemmin, liikunta on asia, josta en enää luista. Energiaa on paljon enemmän kuin aiemmin. Terveellisimmistä asioista on tullut itselleni normaaleja rutiineja, joiden toteuttaminen ei vaadi mitään ponnisteluja, vaan jotka ovat osa arkeani ja sillä tavalla itsestäänselvyyksiä.

Kuvien välillä on 12,5 kuukautta ja 13 kiloa.

Liikkuminen on nyt säännöllinen osa elämääni ja erityisesti juoksu, jota olen tehnyt lapsesta lähtien, mutta johon itselläni on viimeiset 6 vuotta ollut viha-rakkaussuhde, on palannut tavalliseksi osaksi arkeani. En enää mieti, juoksenko, vaan mietin, että millaisen lenkin juoksen. Takana on kesä- ja elokuussa juostut maratonit ja edessä uudet tavoitteet juoksun suhteen, muun muassa Berliinin puolimaraton huhtikuussa ja Tukholman maraton kesäkuussa. Elokuussa juostuja kilometrejä kertyy reilu sata, kuten myös kesä- ja heinäkuussa. Syyskuussa tavoitteeni on juosta 150 kilometriä.

Ensimmäistä kertaa koskaan joogaharrastukseni on jatkunut näin pitkään yhtä jaksoisesti. Pyrin käymään tunnilla kerran viikossa ja tekemään liikkeitä myös kotona silloin tällöin. Olen alkanut jumpata kotona, jota en ole koskaan tehnyt. Kerran pari viikossa teen kotona kuntopiirinä lihaskuntoa max. 25 minuuttia kerrallaan.

Tällä hetkellä fiilis on se, että liikkumaan on päästävä, mutta lepopäivien vietosta en todellakaan pode huonoa omatuntoa, kuten joskus kauan sitten. Kehonhuolto seuraa mukana ja käyn noin kerran kuussa hieronnassa. Kotona myös venyttelen ja rullaan foamrollerilla silloin tällöin.

Ja vaikka olen liikkunut läpi elämäni, on minullakin kestänyt taas kuukausia, jotta liikunta on oikeasti tavallinen osa arkeani ja saan itseni liikkeelle sieltä sohvalta myös stressaavan työpäivän jälkeen. Eilen, kun sain syksyn kolmannen kirjan painoon, oli pääkoppa sellainen sekametelisoppa, että kun pääsin kotiin, oli pakko lähteä lenkille ja myös kotijoukot siihen kannustivat. Juoksin 14.4 K vajaassa puolessatoista tunnissa eikä mikään muu olisi toiminut yhtä hyvin kuin juokseminen. Toivon, että jokainen meistä löytäisi itselleen jonkun mieluisan lajin, on se sitten juoksu, sauvakävely, kuulantyöntö tai aikuisbaletti!

Yhä edelleen liikunnan sijoittaminen hektiseenkin arkeen tuntuu välillä vaikealta, mutta teen suunnitelman seuraavan viikon liikkumisista sunnuntaina ja pysyn sitten siinä, mitä olen suunnitellut, ellei nyt tapahdu jotain suurta katastrofia. Muuten saattaisin helposti jättää liikkumisen ”huomiselle”, joka on välillä se mystinen päivä, joka ei tapahdu ikinä. Yritän vielä lisätä viikkolukkariini vähän enemmän lihaskuntotreeniä. Ehkä voisin yhdistää lisää kotijumppaa juoksulenkin yhteyteen? Tämä on vielä vähän hakusessa, koska työ(t) nielaisee niin suuren ajan päivästä ja perheenkin kanssa haluan viettää aikaa. Onneksi lapsi on kohta jo niin iso, että hän voi lähteä lenkkiseuraksi pyörällä.

Ruokailujen suhteen annoskokoni on vakiintunut. Ei tulisi enää mieleenkään ottaa sitä aiempaa tupla- tai tripla-annosta. Lounasruokani pääosin on salaatti, joka sisältää runsaasti proteiinia, eilenkin katkarapuja, mozzarellaa ja vihreitä papuja. Syön aamupalan, tällä hetkellä Bulgarian jogurtin, johon olen sekoittanut pari pientä kourallista pähkinöitä. Välipalasta olen vähän lipsunut, mutta aina sille ei ole tarvetta. Sokeria tuli syötyä heinäkuussa kaksi käsin, mutta tilanne on tasapainottunut. Silloin tällöin syön makeaa, kuten sunnuntaina pienen suklaapatukan.

En yhä edelleenkään punnitse ruoka-annoksiani enkä laske kaloreita, silti painoni on laskenut tammikuusta nyt 13 kiloa. Pian olen tilanteessa, jossa vaa’an ensimmäinen numero alkaa kutosella! Käyn vaa’alla silloin tällöin ja koko ajan olen saanut yllättyä positiivisesti. Vaatteista ja valokuvista sen painon putoamisen huomaa parhaiten, ei sitä näin normiarjessa oikein meinaa noteerata.

Olo on paljon parempi hoikempana, jaksaminen on ihan eri luokkaa ja esimerkiksi juoksussa painonpudotuksella on suuri vaikutus. Kun tammikuussa juoksin vielä lähes automaattisesti 7.30 keskivauhtia, niin useimmiten keskivauhti on nyt 6 minuutin kieppeillä. On paljon helpompi juosta, kun massaa on vähemmän. Toki juoksemisen nopeutumiseen auttaa sekin, että juoksee!

No jos muu menee hyvin, niin mikä takkuilee? Palautuminen päivästä ja stressin vähentäminen elämässä. Töiden parissa on ollut melkoista hulabaloota ja kun olen taas alkanut heräillä öisin ja näkemään työhön liittyviä unia, tiedän, että esimerkiksi työpäivien aikana tapahtuvaa palautumista on lisättävä. Se on itselläni ollut koko ajan se vaikein tehtävä, harjoitukset siis jatkuvat.

Onko tämä ollut helppoa vai vaikeaa? Pääosin helppoa. Olen tehnyt niin pieniä muutoksia vähän kerrallaan. Lisäksi olen antanut itselleni aikaa ja armoa. En esimerkiksi stressaantunut heinäkuussakaan, kun paino jumitti paikallaan varmaankin runsaan makean syönnin takia. Tiedän, että painonpudotus on matka, eivätkä pysyvät tulokset tapahdu hetkessä.

Ja niin se matka jatkuu! Mahtavaa keskiviikkoa sulle! Onko muita, jotka ovat laittaneet hyvinvointinsa ykkössijalle vai onko se vasta tulossa?

Jenny

P.s. Tervetuloa Instaan!

20 thoughts on “8 kuukautta elämänmuutosta takana, mitä olen saavuttanut siinä ajassa?

  1. Liikunnan olen saanut pikkuhiljaa tavaksi, sairastelut tms. ei horjuta sitä kutkuttavaa tunnetta kun odottaa seuraavaa juoksu/kävelylenkkiä. Huomaan kuitenkin, että alun juoksukärpäsen purema innostus on vähän laantunut, kun ei ole selkeää suunnitelmaa miten opettelisi juoksemaan pidempiä pätkiä. Niin että voisi sanoa jo käyneensä oikeasti juoksemassa kokonaisen lenkin. Toisaalta ei niinkään väliä, olen iloinen siitä että kuitenkin liikun :).

    Itselleni on suurempi haaste tällä hetkellä syömiset. Tiedostan että syön liian vähän oikeaa ruokaa ja joka päivä tuppaa kahvin kanssa menemään jotain makeaa. Eihän se maata kaada, mutta jos nekin korvaisi jollain ravinnepitoisemmalla voisi paino ruveta putoamaan.

    1. Kiitos Laura K. kommentistasi!

      Mä olen miettinyt tuota samaa, pitäisikö mun alkaa noudattaa jotain juoksuohjelmaa. Mun isä toi mulle maratontreeniohjelmansa vuodelta kivi ja keppi ja mulla on myös paljon juoksukirjoja, joita olen ajatellut soveltaa.
      Ajattelin ihan niin, että jos laatisin itselleni nyt treeniohjelman seuraavaksi neljäksi viikoksi, joka olisi juoksupainotteinen. Sitähän voisivat sitten blogin lukijatkin soveltaa.
      Tavallaan mä tykkään juosta fiilispohjalta, mutta joskus kaipaan jotain, että olisi mustaa valkoisella.

      Toi riittävän säännöllisen syömisen ja tarpeeksi ravintopitoisen ruoan syöminen vaati itseltäkin opettelua, mutta nyt 8 kuukauden kokemuksella sujuu jo eikä mielitekoja juuri ole. Tai niitä tulee joskus, mutta ne eivät ole enää sellaisia kuin ennen, että olisi pitänyt vetää koko karkkipussi kerralla. Eilenkin söin yhden salmiakin! Yhden :D En vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitella, että pystyn tollaseen.

      Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä sulle treeneihin. Ilon kautta!

  2. Kiitos minultakin ispiroivista postauksista! Mukavasti aina Facebookista näkee uudet luettavat ja jos en just silloin ehtisi lukemaankaan kun postauksen huomaan, niin useasti jo otsikot ja sun iloiset kuvat piristää ja pitää ajatukset siinä kuinka tärkeää on pitää itsestä huolta :)
    Ajatustyötä teen itse, kesän aikana on aktiivisuustaso noussut läheltä nollaa n.14 000 päiväaskeleeseen keittiötyön takia ja nyt kun työt loppuu olisi tarkoitus pysyä liikkeessä ja lisätä rasittavampaa liikuntaa. Juoksu kiinnostaa, mutta tuntuu vähän vieraalta, samoin tietty kaikki muutkin lajit kun on koko elämänsä lähinnä lötköttänyt sohvalla!
    Töissä oli ihanaa säännöllinen ruokailu ja herkuttelut yhdessä, mutta kotona on helpompi suunnitella itselle sopiva ruokavalio ja pysyä siinä kun kukaan ei leivo tuoreita sämpylöitä aamupalalle, pullaa jälkiruoaksi ja mustikkapiirakkaa päiväkahville ;)
    Kotijumppaan tilasin Yogaian ja tykkään siitä vaikken kauhean montaa tuntia ole kokeillut vielä.(www.yogaia.fi)

    1. Kiitos Heli kommentista ja kauniista sanoista! Mahtava kuulla, hyvä sä! Saat olla ylpeä itsestäsi.

      Juoksemisenhan voi aloittaa vaikka niin, että lähtee lenkille ja juoksee ja kävelee vuorotellen, vuorottelee vaikka yhden tai pari lyhtytolpanväliä kerrallaan. Se kannattaa muistaa, ettei heti tarvitse juosta vaikka kilometriä, voi juosta pari sataa metriä.

      Mä oon kans kokeillut tuota Yogaiaa, mutta en silloin ollut vielä valmis sille. Nythän tosiaan jumppaan himassa ihan fiilispohjalta pari kertaa viikoss. Yogaia on kyllä hyvä, koska sieltä tulee tarkat ohjeet, eikä tarvitse itse soveltaa.

      Tsemppiä sulle syksyyn ja matkaan kohti uutta. Onhan se tärkeää se itsestä huolehtiminen ja se näkyy niin monessa asiassa ja eri ihmissuhteissa.
      Kaikkea hyvää ja ihanaa!

  3. Niin mahtavaa Jenny! Oot inspiroiva ja annat toivoa 😊 Mulla syöminen tökkii eli sitä en saa viilattua kuntoon että ne viisi kiloa lähtis pois. Olisi mahtavaa nähdä tai lukea sun viikon ateriat eli millä määrillä ja laadulla saa painoa alas! Tseppiä 👍

    1. Kiitos Mari! Itsellä tuo syömisten muuttaminen on ollut tässä se merkittävin, enkä kuitenkaan ole tehnyt mitään kovin radikaaleja muutoksia, katsonut vain noita annoskokojan ja syönyt enemmän proteiinia ja syönyt säännöllisemmin. Silti syön kaikkea, myös herkkuja.
      Mä postasin joku hetki sitten mun about viikon ruoat, ne voi lukea täältä:

      https://vastaiskuankeudelle.fi/10-kiloa-hoikemmaksi-kuudessa-kuukaudessa-nain-mina-syon/

      Teen vielä myöhemmin tuollaisen toisen postauksen, kun vaan saan aikaiseksi.

      Kivaa viikonloppua sulle, tsemppiä!

  4. Määkin tahon laihtua 13 kiloa!! Mulla lipsuu ote liikunnasta välillä, mutta nyt aion ainakin yrittää, että kävisin edes 3 kertaa viikossa lenkillä.

    1. Kiitos Mari! Kolme kertaa viikossa on jo tosi hyvin, sehän on joka toinen päivä!
      Mulla isoin juttu on ollut syömisten fiksaaminen. Keväällä en edes liikkunut kovin paljon, nyt enemmän.
      Liikunnalla on vaikea laihduttaa, tai sitten pitäisi liikkua monta tuntia päivässä, jota itse tein, kun ohjasin. Mutta heti, kun lakkasin liikkumasta noin paljon, myös kilot palasivat, koska en ollut muuttanut elämäntapojani.
      Tsemppiä sulle!

  5. Jag är också på väg ditåt! :) Det är jätteinspirerande att läsa dina texter om hur det varit och hur det går för dig. Själv har jag kämpat mycket med tankarna om att jag också får delta i löpevenemang och träningsgrupper fastän jag inte är vältränad och ”fit” ännu. Det egna psyket är ibland en svår motståndare.

    1. Ett stort tack Oktobernilam, va trevligt att höra!

      Jag vet vad du menar, har själv oxå kämpat tidigare mycket med tankarna att om man är lite tjockare kan man vara idrottsinstruktör eller träningsmodell på tidningen. Men jag har gjort de båda saker många gånger :) Jag har tänkt att som instruktör borde man vara en föredome. Men vi som instruerar är människor liksom alla andra. Man kan int alltid planera allt och livet går så det går. Jag har mycket tänkt tidigare på den sak med att hur kan jag liksom misslycka att hålla vikt när jag vet så mycket om hälsa och motion… Men ibland är det bara så och man borde int straffa sig.
      Det är just det egna psyket och egna ord man måste liksom stänga av och bara gå och göra saker! Det är mycket roligare så.

      Naturligtvis du kan delta löpevenemang och träningsgrupper. Det ska jag oxå göra!

      Önskar dig en fin dag och roliga träningar!

  6. Se on tulossa.. hyvää vauhtia. Viime syksynä osallistuin pieneen polkujuoksutapahtumaan, se oli mahtavaa. Jostain syystä tänä kesänä se on jäänyt. Mutta maanantaina kävin juoksemassa. Se oli kyllä ihanaa, vaikken jaksanutkovin kovaa juosta, mutta tein päätöksen että juoksen kaksi kertaa viikossa, unelmoin että että ensi kesänä juoksisin puolimaratonin.
    Tuntuu että vielä siinä itseni ykköspallille nostamisessa on monta mutkaa matkassa. On ne lapset ja kotihommat ja ja ja. Aina jotain. Mutta hyvä vauhtia sinne päin menossa.. Siun teksteistä saa inspiraatiota ja motivaatiota. Olet ihan mahtava!

    1. Hienoa kaima!
      Ja alussa voi juosta just sen verran kun jaksaa tai huvittaa! Siitä se äkkiä lähtee ja alkaa sujua ja jos juoksee samaa lenkkiä ensin, kunnon kohentumisen huomaa myös. Kaksi kertaa viikossa on tosi hyvä jo. Hyvä sä!
      Jos nyt juokset säännöllisesti, niin puolikas ensi kesänä on enemmän kuin mahdollinen!
      Ja tiedän tuon ykköspallille nostamisen vaikeudenkin. Monet asiat haittaavat harrastamista, mutta kun suunnittelee ja aikatauluttaa, niin kyllä sitä liikuntaa saa kalenteriin mahdutettua.
      Ja lapset, perhe ja työkaverit kiittää, kun on iloinen, energiaa ja voi hyvin. Se on pelkkää plussaa kaikille.
      Kivaa viikon jatkoa ja mukavia treenejä!

  7. Nämä sun tekstit liittyen elämänmuutokseen on tosi inspiroivia ja kiinnostavia, kiitos Jenny! <3 Oon super iloinen sun puolesta, että oot taas löytänyt juoksun pariin!:) Hyvältä näyttää ja kuulostaa! Seuraan innolla sun matkaa kohti tavoitteita! Mukavaa viikon jatkoa ja terkkuja täältä Madridista!

    1. Kiitos Karoliina! Oon kyllä itsekin todella iloinen ja nyt mietin, miten saatoin olla niinkin pitkiä aikoja juoksematta.
      Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan aloittaa taas uudelleen.
      Ja jotenkin osaan nyt tässä iässä arvostaa kehoani ja sen toimivuutta vielä aiempaa enemmän. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että voi juosta.
      Mä odottelen jo sun juoksukuulumisia sieltä lämmöstä!
      Nauttikaa uudesta elämänvaiheesta <3

  8. Tulossa ykkössijalle😂. Eilen jo 1 1/2 tuntia mittailemassa tolpanvälejä😉.
    Kivaa keskiviikkoa nyt herukkapuskan kimppuun huom! Punaisen😄

  9. On mahtava lukea näitä sinun inspiroivia tekstejä.❤ Itsekin haaveilen maratonin juoksusta, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi ilmoittautua. Juoksu on mahtava laji, joka myös itselläni toimii aina stressin purkuun ja onhan se muutenkin todella hyvää liikuntaa. Joku päivä toteutan haaveeni ja suuntaan maratonille,juoksu harrastusta on takana kuitenkin jo useampi vuosi!

    1. Kiitos paljon Sara! Joo, itsellänikin juoksu on tosiaan myös parasta nollausta työstressiin ja muihinkin päässä pyöriviin juttuihin.
      Ehdottomasti voin suositella maratonille osallistumista pelkästään jo tunnelman takia! Ja onhan se myös aikamoista itsensä voittamista 
      Ihania kilometrejä sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *