10 kiloa hoikemmaksi kuudessa kuukaudessa, näin minä syön
Minulta on pitkin kevättä kysytty mitä syön, ja tässä tämä postaus vihdoin tulee! Painoa on pudonnut viimeisen puolen vuoden aikana nyt 10 kiloa ja se tuntuu koko olemuksessa. Kesäkuussa olen liikkunut säännöllisemmin ja pyrin urheilemaan joka toinen päivä, mutta keväällä urheilin noin 1-3 kertaa viikossa. Muutos itsessäni on siis tapahtunut ennen kaikkea ruokavalion muuttamisella.
Syön säännöllisesti, useimmiten neljä kertaa vuorokaudessa. Syön melko päiväpainotteisesti, eli panostan aamupalaan, lounaaseen ja välipalaan. Syön oikeastaan joka aterialla jotain proteiinia. Päivän aikana juon vettä pari kolme litraa. En kiellä itseltäni mitään, ja jos herkuttelen, herkuttelen viikonloppuna. Viime viikonloppuna vedin mäkkärissä hampurilaisaterian. Muutenkin mökillä tuli syötyä enemmän, mitä siellä nyt sattui olemaan tarjolla. Vietän myös tipatonta vuotta, joten alkoholia en juo tällä hetkellä lainkaan.
Pitkälti ruokavalio pyörii tuon päivällä syömäni salaatin ympärillä. Useimmiten käyn ulkona syömässä, ja otan mieluiten salaatin kolmella pääraaka-aineella, jos saan itse valita. Kasvisten syöntiä voisinkin selkeästi lisätä kotona. Jos mitään salaattiaineksia ei kotona ole, keitän usein vaikka nyt sitten kalapuikkojen tai kanapastan seuraksi porkkanoita, parsakaalia tai kukkakaalia. Kananmunia tulee syötyä lähes päivittäin, 1-5 kappaletta.
AAMUPALA
- maitorahkapurkki, banaani, omena, pieni kourallinen pähkinöitä TAI
- bulgarian jogurtti, isompi kourallinen manteleita TAI
- kaurapuuroannos ja kaksi 4 minuutin kananmunaa TAI
- 1 siivu Real-ruisleipää, oivariinia, juustoa ja 4 minuutin kananmuna, avokado
- 2 kuppia maitokahvia, vettä tai lasi mehua
LOUNAS
- iso salaatti, jossa on 2-4 proteiininlähdettä. Perusjuttujen, kuten salaatinlehtien, kurkun ja tomaatin lisäksi usein valitsen seuraavista 2-3 täytettä: vihreitä papuja, herneenpalkoja, lohimoussea, avokadoa, katkarapuja, mozzarellaa, halloumia, parsakaalia, parsaa, fetajuustoa TAI
- munakas serranon kinkulla, juustolla ja tomaateilla.
Töissä syön lounaan puolilta päivin, viikonloppuisin kotona ateriavälit vähän heittelevät. Kotona syön normi kotiruokaa, mutta usein kanaa tai lohta, joskus harvoin pastaa. Olen kananmunien suurkuluttaja!
Tämän lounaan söin Super Bowl -ravintolassa ja lautasella oli nyhtöbroileria, minttukorianterijogurttikastiketta, punasipulia, kurpitsansiemeniä, riisiä ja kasviksia.
Tämän salaatin söin Skifferissä. Halloumia, kesäkurpitsaa ja pähkinöitä.
Turussa kylmänä ulkokuvauspäivänä söin Ravintola Neråssa poikkeuksellisesti pastaa lounaaksi. Olin niin jäässä, että lämmin pasta houkutteli. Pääraaka-aineena oli lammasta, tosi hyvää.
Tiistain salaatti Teatterissa. Katkarapuja, sieniä ja mozzarellaa. Kaksi pientä leipäpalaa.
VÄLIPALA
- Usein syön välipalaksi jonkun hedelmän, kuten banaanin, omenan tai persikan ja kourallisen pähkinöitä
- Jos olen varustautunut huonosti, eikä minulla ole mitään oikeaa ruokaa, syön edes proteiinipatukan tai proteiinipitoisen (palautus)juoman tai ProPudin pirtelön
- Jos en ole syönyt välipalaa töissä, niin kotiin tullessa noin viiden aikaan syön usein ruisleivän, jossa on oivariinia, juustoa ja kananmunaa
ILLALLINEN
- uusia perunoita, savustettua lohta kermaviilikastikkeella TAI
- itse väsätty salaatti, jossa perusainesten lisäksi esimerkiksi lohta TAI
- kalapuikkoja (3 kpl) uusia perunoita, kermaviilikastiketta, kananmuna, joku kasvis TAI
- kanaa homejuustolla ja kermassa, täysjyväpastalla, kurkkua, tomaattia TAI
- 1-2 ruisleipää, oivariinilla, juustolla ja kananmunalla, persikka, kirsikoita, mansikoita, mitä nyt kotona sattuu olemaan
Aika tavallinen illallinen kotona, jos sellaisen syön.
Yhtenä iltana kävin tyttären kanssa sushibuffassa. Jaksoin syödä kaksi kertaa tämän lautasen sisällön, sitten ei vain uponnut.
Toki illallinen ja viikonloppusyömiset kotona vaihtelevat enemmänkin. Mutta jos syön pastaa tai vaikka makaronilaatikkoa, otan nykyään puolet siitä annoksesta, minkä söin ennen! Ongelmani olivat suuret annoskoot ja otin usein lisää siksi, että ruoka oli hyvää, en siksi, että minulla olisi ollut nälkä. Puolisoni totesi eräänä päivänä, että hän on huomannut, että syön nykyään pienempiä annoksia kuin hän, kun asia oli pitkään päinvastoin!! Mutta ei meillä lasketa tai tarkkailla.
Eräs tuttavani kysyi pari viikkoa sitten, kuinka paljon saan kaloreita vuorokaudessa. Oli pakko sanoa, että ei mitään aavistusta! En ole koskaan ollut kalorinlaskija enkä ole sitä nytkään. Ainoa, mitä alussa tarkkailin, oli tuon proteiinin riittävä saaminen, mutta nyt sekin on niin automaattista, ettei sitä tarvitse erikseen huomioida.
Syön sokeria, mutta useimmiten tietoisesti vain viikonloppuisin. Viime viikonloppuna landella söin vähän karkkia ja pullan. Kotiin harvoin ostamme vaaleaa vehnäleipää. Useimmiten syön ruispaloja, realia tai Lidlin kauraleipää. Huomasin, että lihaa syön aika vähän nykyään, toki leivän päällä välillä kalkkunaa tai metvurstia pari siivua. Ennen söimme kotona usein jauhelihaa, mutta viime aikoina emme näköjään juurikaan.
Nälkä ei ole ollut kertaakaan ja mietinkin, pysynkö nyt näissä syömisissä vai pitäisikö jostain vähentää. Kasviksia voisin lisätä. Olen myös yllättynyt, miten paljon syön nykyään hedelmiä, sillä oli pitkä aika, etten juuri niitä syönyt. Jos kova makeanhimo vaivaa, saatan syödä vaikka persikan tai kirsikoita. Auttaa!
Jonkun mielestä tahtini hoikistua on hidas, mutta tämä on juuri se tahti, joka sopii minulle. Useamman kerran jojoilleena ja nopeasti laihduttaneena en vain enää koskaan aio lähteä siihen rumbaan.
Olen nyt puolivälissä matkaani: 73 kg/173 cm. Tarkoitus on painaa vuoden vika päivä 63 kg, toki jos alan panostaa taas lihaskuntoon, niin silloin vaakaa on turha orjallisesti tuijottaa (jota en oikeastaan nytkään tee)
Kommentteja? Kiinnostaisi kuulla SINUN ruokatottumuksistasi! Matkaani voit seurata myös Instagramissa!
Lue myös:
Elämänmuutos etenee menestyksekkäästi
Elämänmuutos oli parasta, mitä saatoin antaa itselleni 40-vuotislahjaksi
Anna/annahuhtilainen.com
Ai että, mie niin kannatan juuri tällaista tervettä ajattelua! Tää siun teksti on taas hyvä esimerkki siitä, ettei ruokailusta kannata tehdä mitään rakettitiedettä kun se ei sellaista ole. Oot kyllä tehnyt tosi hyvän työn jo nyt ja ihailen sitä, että tämä dieetti ei selvästikään ole koko siun elämä, vaan siihen jotenkin tosi lupsakasti sujahtava osa sitä 🙂 Kiitos, Jenny, kun toimit fiksuna esimerkkinä tässä(kin) asiassa! <3
Jaanaba / liikuntapaivakirja.com
Jee hyvä sinä. Painonpudotustahtisi ei todellakaan ole hidas vaan hyvä, tosi hyvä.
Oma ruokarytmini menee melkein aina näin: aamupala, välipala, lounas, päivällinen, iltapala eli ateriakerta enemmän päivässä kuin sinulla.
Sullakin on noi hienot treenitrikoot. Haaveilin niistä koska kuosi on tosi hieno, mutta kauan harkittuani päädyin ostamaan hyväksi havaitut Niken juoksuhousut sen takia koska viime aikoina olen ostanut itselleni uuden merkkisiä trikoita ja ne ovat sitten kuitenkin osoittautuneet ei niin kestäviksi ja vyötäröongelma on aina juostessa. Vyötärön pitää olla sellainen että se pysyy kiskomatta ylhäällä. =)
mimosa
Onnittelut upeasta matkasta! 🙂
Kuvista näkee hyvin, että painonpudostuksen ei tarvitse olla tylsää – niin hyvän näköisiä sun ateriat ovat!
Mistä noi sun pöksyt on? Ihastuttavat!!
Kaisa
Ihanat lounaat, tuli nälkä 😀 Eiku juuri näin pyrin syömään itsekin. Merkkasin kalenteriin ruoka-ajat: aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala. Alkuun laitoin hälyytykset, että muistan. Läskihän ei syö – ainakaan tasaisesti. Tosi vaikeaa olla syömässä koko ajan 😀 Tsemppauksessa lisäilen pari postscriptii vessanpeiliin: yksi päivä kerrallaan tai älä napostele -syö ateria
– Mä uskon tähän! Tämä toimii: laihtuakseen on syötävä. Vaikkakin mielestäni koko prosessi on 90% ajatustyötä – 10% tekoa. Se lähtee päästä. On ajateltava pitkällä tähtäimellä ja unohdettava pika&äkkiä. Tsemppiä sulle ja mulle!
Hanna
Sä olet mun idoli Jenny!
Aloitin saman reissun tammikuussa ja nyt pudonnut 10kg. Toiset 10 pitäis vielä saada pois. Ensin vedin PV laskureiden avulla ekat 4 kk mutta sitten löytyi oma rytmi ja tarkka laskeminen jäi. Tosin samantien jäi myös se hyvä vauhti jolla paino putosi ja nyt ollaan keikuttu samoissa lukemissa pari kuukautta. Ihan omaa saamattomuutta ja laiskuutta vaan. Mutta niinkuin sunkin kirjoituksista voi lukea, itselleen pitää olla armollinen ja olen kuitenkin tyytyväinen että liikkuminen joka oli mulla nolla ennen tammikuuta on säilynyt. Nyt vaan pitäis löytää uutta draivia peliin että pääsen taas vauhtiin.
Jojoilu on tuttua ja tekee kyllä niin hallaa kropalle että siihen en enää lähde.
Tsemppiä! Mä seuraan sun edistystä innolla!
Aki Hannula
Juuri oikea tahti. Itselläni 6 kk ja -11 kg. Tärkeintä löytää ruokarytmi . Itse en ole kaloreita laskenut ja (hiki)liikuntakin vähäistä. Hyötyliikuntaa taasen tulee kun on oma tupa ja mökki hoidettavana. Olutta / viniä juodaan viikonloppuisin kohtuudella ja välillä herkutellaankin. Tärkeintä muutos korvien välissä – tämä ei ole mikään ”kuuri” vaan uuden tavan oppimista. Tsemppiä jatkoon 🙂
Marina / Dioriina
Aivan mahtavaa, onnittelut!
Itsellä alkamassa sama homma eli nappaan sulta vinkkejä ruokailuun. En ole itsekkään minkään kaloreitten laskija 😀
Tsemppiä jatkoon!
Marjut
Olipas mukavaa luettavaa,kiitos!😊Voin kyllä samaistua sinuun lähes täysin (kotiäitinä ei noin usein voi ulkona syödä,se on varmaankin ainut syy ”lähes” -sanaan niin ja karvaisen personaltrainerin takia lenkkeilen päivittäin)!Olen myös jojotellut painon kanssa ja joka raskauden jälkeen olen pudottanut painoa paljon. Olen 175cm ja tavoitteena päästä 65-68:aan kiloon,nyt painoa 74kg…Hitaasti hyvä tulee on mun motto😊Tsemppiä!
KIRSI
Kiitos Jenny vinkeistä! Itselläni ei paino ongelmia ole ( kiitos perintötekijöiden😉).
Yritän syödä terveellisesti ja noudattaa ateria aikoja. Petraamista on kyllä jonkinverran. Haasteena minulle on syödä 5 x / vrk. Terveydenhuollon ammattilaisena ei suutarila ole kenkiä tässä(kään) asiassa😉 Hyvä olen neuvomaan toisia, mutta…Se mistä voin olla ylpeä mikä on pitänyt lähes kolme vuotta, karkeista olen päässyt kirjaimellisesti eroon niinkuin valkoisesta viljasta ja keho kiittää!
Kiitos ihanista kuvista ne motivoi syömään tiheämmin😄.
Mukavaa lopouviikkoa😙
Elisaini
Hieno saavutus ja oikea, sopiva tahti! Näytät tosi hyvältä, eikä omasta mielestäni sinulla olisi enää ainakaan ihan 10 kilon karistamiselle tarvetta.
Saanko kysyä, että tukeeko työnantajasi lounasruokailua? Omani ei, ja ongelmani onkin monesti tukevan, edullisen ja proteiinipitoisen, mutta terveellisen lounaan valmistaminen evääksi. Olisi niin paljon helpompaa syödä lounas jossain valmiiksi laitettuna, tulisi syötyä varmasti enemmän salaattiakin silloin. Mutta kun lounas pitää pulittaa kokonaan omasta pussista, niin viisi kertaa viikossa syöty valmis lounas tulisi yksinkertaisesti liian kalliiksi.
Olga
Tuli vain mieleen kun aina syönyt noi eikä koskaan painon kanssa ongelmia että miksi pitäisi edes syödä toisin!?
Toki kaikilla on omat ruokamieltymykset mutta itse en tiedä mitään parempaa kuin kala, kana, salaatti ja ihan perusruoka.
Parastahan tässä on että porukat on ihan ihmeissää että tää juttuhan toimii paino suhteen.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Hienoa Olga ja lämmin kiitos kommentistasi. Eihän se painonhallinta olekaan rakettitiedettä ja silti on miljoonabisnes 🙂 Aurinkoista kesän jatkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Elisaini! Tarkoitukseni onkin vielä tiivistyä hieman, ja sitten kun lihaksia on taas enemmän, painoa on turha tuijottaa.
Meillä on työpaikalla käytössä lounassetelit, joten työnantaja tukee 1/4 osaa ruokailuista. Minulla on välillä eväätkin, mutta useimmiten käyn ulkona syömässä. Karsin sitten menoja toisaalta ja toistaiseksi olen sallinut itselleni tämän, vaikka toki säästäisin rahaa (muttei hermoja) syömällä aina eväitä. Aiemmassa työpaikassa söin työmaaruokalassa, mutta buffa oli kyllä meikäläisen kohdalla petollinen… ne annoskoot!
Ihanaa viikonloppua sulle 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Kirsi kommentistasi! Lihava liikunnanohjaaja niin tietää, mistä puhut, kun sanot, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä 😀
Pyrin tuohon samaan myös, etten söisi vehnäpullaa lainkaan…Tulee maha kipeäksi ja ällöttävä olo!
Ihanaa viikonloppua ja maistuvia ruokahetkiä sulle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Marjut kommentistasi! Karvainen personal trainer on kyllä paras 🙂 Itse olen sallinut tämän ulkonalounastelun nyt toistaiseksi, mutta karsin sitten muualta. Toki kun tein kotoa käsin freelancerina hommia, en syönyt koskaan oikeastaan ulkona. Me ollaan sun kanssa aika saman kokoisia 🙂 Hitaasti hyvä tulee! TSemppiä meille ja kaikille muillekin! Kivaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Marina! Elämässä voi käyttää aikaa niin paljon muuhunkin kuin kalorien laskemiseen 😉
Kiitos, tsemppiä sullekin ja mukavaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Aki kommentistasi ja onnittelut myös sinulle! Meillä onkin aika samanlainen tahti. Hyötyliikunta on hyvä, itsekin pyrin siihen aina kuin mahdollista. Olen samaa mieltä, muutos korvien välissä on tärkein, kuurit ovat turhia. Aurinkoista viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hanna kommentistasi! Ja isot tsempit sulle, kyllä se siitä lähtee! Ja kun pääsee taas vauhtiin, tulokset motivoivat. Ja se energia!
Jojoilu on kyllä kaikinpuolin raskasta, myös henkisesti.
Toivotan sulle ihanaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Kaisa kommentistasi! Itsekin olen joutunut opettelemaan tuota ruokailun säännöllisyyttä, mutta puolessa vuodessa alkaa olla nyt tapa. Uskon samaan, jotta laihtuu ja elimistö toimii, sen pitää saada tasaisesti terveellistä ravintoa! Kuurit toimivat vain harvoilla, ja silloinkin voivat kilot palata korkojen kera… kokemusta on 🙂
Aurinkoa sun viikonloppuun!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mimosa!
Pöksyt ovat Yvette-merkkiset, niitä näyttää yhä olevan saatavilla:
https://www.yvette.fi/epages/yvette.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/yvette/Categories/urheilu/urheiluhousut/trikoot
Mukavaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Jaanaba! Joo, juoksuhousut, joita joutuu kiskomaan, ovat kyllä ärsyttävät! Ei pysty keskittymään treeniin ollenkaan.
Sulla on ruokarytmi hienossa kunnossa, onnea! Toivotan ihanaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anna kommentista ja ihanista sanoista! Niin se on, ettei painonhallinta tosiaan ole rakettitiedettä, mutta silti miljoonabisnes 🙂 Input-output kun on kohdillaan, niin paino pysyy siellä missä sen haluaakin pysyvän. Mutta näinpä se itseltäkin on unohtunut tuo sääntö useaan otteeseen 🙂
Ihanaa viikonloppua!
Helena
Mites tuo sama määrä ruokaa 60v naiselle, joka tekee kevyttä istumatyötä ja käy 2-3/vko kävelylenkillä n. 45min. ?
Terv. Aineenvaihdunta
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Helena kommentistasi! Voisi kuvitella, että ruokamäärät ne vain pienenevät iän ja aineenvaihdunnan hidastumisen myötä. Muistan, kun lapsena ihmettelin, kun isoäitini söi niin vähän ja tuli kylläiseksi, mutta nyttemmin olen alkanut ymmärtää häntä.
Sopivat määrät varmasti löytyvät kokeilemalla ja tietenkin liikunnan määräkin jonkin verran vaikuttaa ja lähtötilanne yleensäkin. Itsekin teen nykyään istumatyötä eikä siinä kuluta mitään ylimääräistä.
Mukavaa viikkoa sinulle!
Liisa Hartikainen
Oikein mukavaa kirjoittelua. Muutama kilo olisi hyvä saada pois, ja Jenny sinun ajatuksesi käy minun kanssa yhteen. Ei mitään kalori laskelmia vaan monipuolista kunnon ruokaa säännöllisesti ja liikuntaa.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Liisa kommentistasi! Mukava kuulla! Tuota reseptiä itsekin toteutan ja hyvin toimii. Eikä ole nälkä eikä nälkäkiukku missään vaiheessa. Mukavaa sunnuntaita sinulle 🙂
Satu
Luin uusimmasta Me Naiset -lehdestä juttusi. Se oli niin hyvä. Ja painin juuri samanlaisten ongelmien kanssa, pituus on melkein sama ja tuo lähtöpainosi melkein kuin minulla nyt. Ja juuri tuon 10 kg haluaisin itsekin pois. Olen tutustunut Patrik Borgin kirjoihin ja minusta teillä oli samansuuntaisia ajatuksia. Hyviä sellaisia. En vain ole onnistunut lainkaan tavoitteessani, vaikka nyt idea taas kirkastui, kun luin juttusi. Minulla onkin herännyt muutama kysymys, jonka tässä esittäisin: Kuinka ne annoskoot saa oikeasti pienemmiksi? Kun tulee töistä ja iltapäivällä syö aivan liikaa, eli niin, ettei enää koko iltana tulekaan syötyä mitään vaan vasta seuraavana aamuna klo 8.30 on nälkä. Ei taida mennä ihan oikein? Ja toinen liittyy samaan: Kun otan yhden munkin tai keksin, miksei se voi jäädä siihen, vaan tulee syötyä kerralla esim. 3? Miten olet tämän ratkaissut? Vinkkejä, neuvoja! 🙂 Kiitos sinulle jo nyt, alan seurata palstaasi nyt :-).
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Satu kommentistasi! Mukava, että törmäsit Me Naisten juttuun.
Itse pienensin annoskokoja ensin niin, että kun itse otin ruokaa lautaselle (kotona), otin käyttööni pienemmän lautasen. Olin tottunut lappamaan usein isomman Teema-lautasen täyteen ruokaa, niin sitten otin sen kokoa pienemmän, enkä kasannut kukkuroilleen. Jos taas söin pastaa, jota vielä alussa söin enemmän, nykyään ehkä 1-2 kertaa kuussa, otin puolet siitä annoskoosta, jonka olisin ennen ottanut.
Mulla tuö syömisen säännöllisyys auttoi tuohon iltasyömiseen. Eli kun syön aamupalan ja kunnollisen, riittävän lounaan (arkisin syön työpaikkalounaan lähes aina ulkona ja valitsen paikan, josta saan salaatin kolmella täytteellä, esim. katkaravulla, mozzarellajuustolla ja parsakaalilla. Tulee vähän kalliiksi, mutta tää on nyt ollut sellainen luksus arjessani, jonka sallin itselleni ja meillä on duunissa lounasetu), niin illalla riittää pieni ateria tai ehkä vain leipä tai kaksi kananmunalla, leikkeleellä, juustolla ja kasviksilla tai iltapuuro.
Jos taas olen syönyt päivällä huonosti, helposti tulee tyhjennettyä jääkaappi illalla. Eli säännölliset, riittävät ruokailut niin, että on myös proteiinia, on toiminut itselläni.
Kesällä on omakin herkuttelu lähtenyt vähän lapasesta, vaikka määrät on nykyään paljon pienempiä. Mulla toi säännöllinen syöminen on auttanut myös makeanhimoon, ei tarvitse eikä jaksa vetää kolmea munkkia, kun on kunnon ruokaa alla. Ja jos syön makeeta, syön sitä usein ruoan yhteydessä just. Toki välillä tulee mielitekoja, mutta tiedän jo, että ne menevät ohi muutamissa minuuteissa. Usein teen jotain sijaistoimintoja silloin, menen esimerkiksi Instagramiin katselemaan muiden juoksu- ja treenikuvia. Se toimii tosi hyvin
Mulla suurin makeanhimon taltuttaja on ollut se, että syön ruokaa sen 4-6 kertaa päivässä. Usein olen syönyt herkkuja myös nälkään tai tylsyyteen. On hyvä opetella tunnistamaan, että miksi mä syön tätä munkkia. Mitä odotan saavani, kun syön munkin? Mikä fiilis on itselläni nyt, kun syön tätä munkkia?
Tsemppiä sulle tosi paljon! Alku voi olla vähän nihkeä, mutta kun pääset vauhtiin, ei ole mitään esteitä!
Maija
Ensinnäkin suurkiitos tästä blogista, olen lukenut sun tekstejä nyt koko viikon ja saanut niistä ihan hurjasti. Vihdoin sellainen elämän makuinen blogi, missä kaikki ei ole pelkkää kiiltokuvaa ja ylenpalttista hyvinvointia. Itse täytän keväällä 40 ja olisi kyllä ihan huikeaa olla elämäni kunnossa silloin. Vielä se on yrityksen asteella… olen aina ollut hoikka, mutta nyt oon viimeisten vuosien aikana kerännyt sellaiset 5 kiloa ylimääräistä ja olo on jatkuvasti turvonnut ja turpea, vaatteet kiristää ja ei ole hyvä olla. Sairastaminen on vähentänyt liikunnan harrastamista, vaikka yhä kyllä käyn säännöllisesti salilla, mutta energiaa ei ole kuten ennen. Ruokavalio on siis laitettava kuntoon. Tosin syön kyllä terveellisesti nyt jo, mutta ilmeisesti annoskoot ovat liian suuria.
Minulla on iltaa kohden aina iso nälkä, joten mietinkin tätä lukiessani, että ymmärsinkö oikein, että jos et syö välipalaa niin syöt sitten ruisleivän tms. kotona viiden aikaan? Eli et syö ns. kunnon ruokaa viideltä ollenkaan?
Oletko juurikin siis illoista pienentänyt ruokamäärääsi?
Minulla ei juuri ole aamuisin nälkä, mutta iltaisin taas hurja sellainen joten tässä mietin, että pitäisikö kuitenkin kokeilla syödä kunnolla aamulla ja katsoa tasottaisiko se illan ruokahaluja… vai miten sitä saisi omaa ruokamäärää pienfmmäksi, nälkää on niin vaikea kestää. Mutta jonkunhan on kohdallani pielessä oltava, kun hitaasti mutta varmasti farkut jäävät toinen toisensa jälkeen pieneksi.
Mutta kiitän vielä uudelleen upeasta blogistasi. Tämä loi minuun uskoa, että minäkin voin vielä olla elämäni kunnossa nelikymppisenä. 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Maija kommentistasi ja kauniista sanoista! Tervetuloa lukemaan 🙂
Mullahan on sellainen historia, etten ennen kuopusta ole koskaan ollut ylipainoinen. Olen aina liikkunut paljon (10 tuntia viikossa on ollut läpi elämäni aika perusmäärä, suuri osa niistä on ollut ohjauksia) ja syönyt ihan kaikkea ja määrät tietenkin ovat olleet isoja, koska olen liikkunut runsaasti. Kuopuksen jälkeen sitten kun tuli kaikenlaisia vaikeuksia, ylikuntoa, väsymystä jne. niin kerran jo raskauskilot pudotettuani ne palasivat takaisin, koska söin liikaa ja epäterveellisesti. Oikeastaan nämä 6 vuotta ovat olleet aikamoista jojoilua ja liikunnalla olen pääosin laihtunut, mikä sitten on taas tuonut kilot takaisin, kun olen liikkunut vähemmän. Nykyään pyrin liikkumaan joka toinen päivä enkä siis liiku enää niin paljon kuin ennen, mutta riittävästi.
Viime syksynä sitten päätin, että nyt teen tän painonpudotuksen viimeisen kerran ja tulin siihen tulokseen, että koska aiemmat keinoni eivät ole toimineet, pitää tehdä täysin toisin eli omalla kohdallani aloin kiinnittää huomiota syömisiini. Tosiaan pienensin annoskokoa, ensin käytin välillä pienempää lautasta, jos söin pastaa, otin silmämääräisesti puolet vähemmän kuin ennen!! Olinhan tullut siihen tulokseen, etten useinkaan syönyt nälkään isoja annoksia, vaan näläntunteen jäljeen jatkoin siksi, koska huvitti, koska oli tylsää tai koska teki mieli.
Aloin siis syödä säännöllisesti, ja myös riittävän aamupalan. Aamupalaksi söin koko kevään useimmiten rahkapurkin, johon pilkoin omenan ja banaanin sekä kourallisen pähkinöitä tai manteleita. Lounaaksi syön usein salaatin, mutta olen mulla on duunin vieressä muutama paikka (Teatteri, Esplanad), josta todella saa rahalle vastinetta, ja salaatit ovat RUNSAITA, eivät esim. sellaisia kuin vaikka Piknikin salaatti, joka ei itselläni pidä nälkää. Salaattiin valitsen aina kunnolliset proteiinilähteet. Toissapäivänä söin salaatin, johon valitsin tonnikalamoussea, herneenpalkoja ja mozzarellaa. Eilen söin salaatin, jossa oli katkarapuja, papuja ja mozzarellaa.
Huomasin, että kun syön aamulla kunnolla (ja riittävästi proteiinia) ja sama toistuu lounaalla, ja kun vielä syön iltapäivällä jonkun evään (usein hedelmä ja kourallinen pähkinöitä, manteleita), mulla ei olekaan enää illalla nälkä. Kun aiemmin oli niin kova nälkä just illalla, että söin ”kaiken”, mitä jääkaapista löytyi. Usein siis iltaruoka on vaikka leipä kananmunalla tai sitten pieni annos kotiruokaa, jos muu perhe syö ruokaa, riippuu heidän päivän aterioistaan. Oma syöminen siis siirtyi päiväpainotteiseksi, vaikka oli ollut ennen ihan muuta. Myös kun huolehdin siitä, että proteiinia on lähes joka aterialla, en ole ollut nälkäinen kertaakaan! Sen sijaan, jos lounaalla olen syönyt jotain, missä ei oo protskua, on ollut kova nälkä ja se tunne on vaivannut koko päivän ja illan.
Oikeastaan syön kaikkea, myös herkkuja, nyt olen saanut onneksi niitä vähennettyä huimasti verrattuna kesälomaan, mutta määrät ovat siis pienentyneet aiemmasta. En siis ole kieltänyt mitään itseltäni, en laske kaloreita enkä punnitse ruokiani. En jaksaisi koskaan sellaista, vaikka tiedän, että toiset sitä tekee ja se monia on auttanutkin.
Keväällä myös liikuin vähemmän kuin yleensä (noin 3 h viikossa), silti paino laski. Se johtui siis puhtaasti tästä ruokatapojen muutoksesta. Ekat 3 kk tosin tuntui, ettei mitään tapahdu, mutta kai kropan piti tottua uuteen. Kesällä olen liikkunut enemmän ja pyrin pitämään liikunnat tuossa joka toisessa päivässä vähintään.
Olen myös pyrkinyt tekemään näitä muutoksia sillä ajatuksella, ettei tämä ole ”projekti”, vaan että nämä tavat olisivat pysyviä. Siks just en mitään kovin radikaalia viitsi kokeilla 🙂
Kaikkea hyvää!
HeiUne
Kiitos postauksestasi 💕 Täällä eräs rehellisesti kateellisena lukenut sun huikeeta meininkiä ja miettinyt että hitto mullakin vois olla nyt noi isoiksi jääneet housut jalassa ja vois vähän olalleen itseään taputella, mutta ei… kun vaan ei onnistu tässä jojoilun lopettamisessa ja painonpudottamisessa niin ei vaan onnistu 😒 Meillä alkusyksystä alko duunissa sellanen työporukan ”suurinpudottaja”-prokkis johon lähdin tapani mukaan intoa uhkuen kunnes oli ekan ja tokan punnituksien aika 2-4vko alotuksesta ja kun vaaka näytti +2kiloa, heitin hanskat tiskiin ja luovutin. Hetken aikaa rämmittyäni löysin polkuni jälleen ja taas muutamia viikkoja meni ”balanssissa”, kunnes taas jokin minussa sai luovuttamaan. Nyt kun työpaikan prokkis loppuu ensi viikolla niin kerrataanpas mitä jäi käteen: painon nousu, hälläväliäitseinhoenikinäpääseeroontästäkehosta-mielenlaatu, ruokailut ihan päin p******ä ja ahdistus on läsnä koko ajan 😔 ja mikä jäätävä kateus työkaveria kohtaan joka onnistuneesti, pitkäjänteisesti tekemällä oikeita asioita pudottanut 12kiloa tämän 12vko aikana 😲 itselläni olisi tuo 15kiloa laardia voinut myös lähteä jos oisin toiminut niikuin neuvon muita. Omassa pläänissä pysyminen olis voinu tuoda tulosta…MIKSI EN PYSYNYT SIINÄ??
Mun kysymys ehkä onkin että kuinka hitossa eletään niin että ne ei olisi projekteja? Nytkin mietin vaan minkähän niistä nettivalnennuksista mitä kaikkialla tarjolla ostan tammikuussa ja alotan 10vko ”projektin” koska tuntuu etten luota omaan tekemiseen ja tuntuu etten saa mitää aikaseks ilman niitä. Vaikka mulla on tietotaitoa ravitsemuksen ja liikunnan suhteen vaikka muille jakaa mutta sen soveltaminen itseen ei olekkaan niin helppo homma. Rakettitiedettä tää just omalla kohdalla tuntuu olevan 🙈🚀 olen ostanut lukuisia valmennuksia 4vuoden aikana ja viimiseen kahteen vuoteen paino ollut pelkkää nousujohteista on-off-säätämistä. Aina vaan mä turvaudun niihin valmennuksiin ja siihen ”sittenkun”-ajatteluun. Mä oon niin kyllästynyt tähän veivaamiseen että siihen viimiseen painonpudotukseen voisin olla valmis 🎁 Kuinka siihen päästään että ensi kesänä ne housut OLIS OIKEESTI isot??🤤😤
Muutosta se vaatii monella osa-alueella… Tavat, toiminta ja ajatukset pitäs saada synkattua tekemään järkkymättömästi yhteistyötä. Näin yövuorossa pohtiessa tulikin ajateltua enemmän pohdintaa 🤔
kiitos postauksistasi, niistä saa vinkkejä, kannustusta, iloa ❤
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos HeiUne kommentistasi!
Ensinnäkin, mä haluan sanoa, että jos mä pystyin tähän, niin säkin pystyt. Oon siitä ihan varma. Olihan mullakin takana kuus vuotta jojottelua. Lopulta vain mä kyllästyin siihen niin paljon, että ajattelin, että olkoon tää nyt se vika kerta. Alussa oli vaikeinta se, kun olin muuttanut elämäntapoja, söin pienempiä annoksia, söin vähemmän herkkuja, söin terveellisemmin, en syönyt juuri roskaruokaa, en juonut alkoholia ja mikä on palkinto: se, että MITÄÄN ei tapahdu. Noinhan meni melkein ekat kolme kuukautta. Aiemmin olisin viimeistään tuossa vaiheessa lopettanut ja heittänyt hanskat tiskiin, mutta olin päättänyt, että nyt katson tän loppuun asti. Ja sitten kun paino alkoi hitaasti pudota ja ennen kaikkea olo parantua, niin se motivoi sitten jatkamaan. Nyt oon näitä uusia elämäntapoja jo tehnyt niin kauan, että ne on rutiineja ja tämä on osa arkeani.
Mä yhä kannustan siihen, että tekisit niitä muutoksia, noita mitkä luettelin, etkä loisi itsellesi mitään deadlineja tai sitten annat itsellesi kunnolla aikaa eli ei mitään 12 viikkoa, vaan vaikka vuoden, kuten itse tein. Siitä, että ”pitää” laihtua jossain tietyssä ajassa, tulee vain itselle paineita. Ja oikeasti ketään muuta ihmistä ei kiinnosta, missä ajassa joku sitä painoaan pudottaa.
Sä oot tehnytkin paljon jo painonpudotuksen eteen, kuten kuvailit. Mitä jos tekisit tällä kertaa niin kuin mäkin tein, eli tekisit kaiken ihan eri tavalla kuin aiemmin? Oothan huomannut, ettei noi nettivalmennukset esim. toimi sun kohdalla.
Mä sanoisin, että sun kannattais ehkä listata kaikki ne asiat ihan paperille, mitkä olet tehnyt, ja mitkä eivät ole toimineet. Sitten mieti ja kirjoita paperille, miten sä tällä kertaa voisit tehdä ne eri tavalla.
Mä uskon suhun ja sun onnistumiseen ihan täysillä! Mutta niin pystyn samastumaan tohon KAIKKEEN, mistä kirjoitit yllä.
Voimaa! Uudenlaisia tekoja ja ajatuksia. Ei tarvi pystyä kerralla valtaviin tekoihin, vaan pieniin muutoksiin.
HeiUne
Kiitäs tästä sydämeni pohjasta..ihan nousi pala kurkkuun ❤ otan ohjeistasi kopin ja teen tän homman vikan kerran!!! 7vuotta sitten aloin nuorimmaisen raskauskiloja pudottelee 95kilosta…saavutin 3vuodessa yli -20kiloa jonka olen nyt 4vuoden aikana jojoillu takas. Olen siis lähtöpisteessä 😓 Joten mua oikeesti pelottaa sanoo se ääneen, että nyt riittää ja muuttuu, koska olen yrityksissäni epäonnistunut niin monta kertaa ettei luottoa omaan kyvykkyyteen hirveesti ole vaikka teoriassa tämän homman osaan 😒 kiitos 🤗
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos HeiUne! Aika samantyyppinen tausta meillä näiltä viime vuosilta. Aika monta kertaa löysin itseni lähtöpisteestä sen jälkeen, kun olin pudottanut kilot liian tiukalla ruokavaliolla tai hurjalla liikuntamäärällä ja sitten normielämään palatessa ne palasivat, koska en ollut käytännössä muuttanut mitään elämäntapojani.
Kyse on lopulta niin pienistä jutuista ja niistä turhautumisista kun pääsee yli ja alkaa saada tuloksia hitaasti, on myös pysyvä muutos varmempaa.
Itse oon nyt siinä pisteessä, etten voi edes kuvitella itseäni vuoden takaisessa tilanteessa, niin paljon asiat ovat muuttuneet pääkopassa.
Mahtavaa alkanutta viikkoa sulle! Sä pystyt siihen kyllä ja uskon, että tiedät itsekin pystyväsi. On vain niin helppoa tavallaan selittää itselle, ettei pysty, niin ei tarvi edes aloittaa. I know. Voimaa!