Tavallista arkea ei aina muista arvostaa, vaikka pitäisi

Osallistuin muutama päivä sitten hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa vajaan vuorokauden ajan ohjeistettuna käyttäydyin kuin minulla olisi ollut eräs krooninen sairaus. Kirjoitan tästä joulukuun alussa enemmän, mutta pakko sanoa, että vaikka arjessa pyrinkin olemaan päivittäin kiitollinen eri asioista ja aamuisin herään useimmiten sen ajatuksen kera, että ihanaa saada avata silmät, on elämässä vaikka kuinka paljon asioita, joita ei ehkä muista aina tarpeeksi arvostaa ja joista ei muista riittävästi mielessään kiittää. Yksi niistä on terveys. Kampanjaan osallistuminen näytti minulle taas sen, että kyllä vain elämäni kaikkine rosoineen ja sävyineen on kuitenkin lopulta varsin helppoa ja pääosin plussan puolella. Aina sitä tavallista arkea ei muista tai jaksa arvostaa tarpeeksi, vaikka pitäisi.

Ruusu elämälle!

Ei valittamista

Vaikka itsellänikin on ruuhkaisia vuosia, eri-ikäisiä lapsia kukin heistä eri elämänvaiheessa, pari kolme duunia ja välillä elämä meinaa alkaa tuntua stressaavalta, on arjessa päällisin puolin kuitenkin tosi hyvin. Minulla on katto pääni päällä, aamuisin saan herätä omasta sängystäni, olen ainakin tällä hetkellä terve, minulla on toimivat jalat, joilla voin juosta, saan tehdä erilaisia töitä, on puoliso, joka osallistuu perheen arkeen niin, että pystyn tekemään paljon (työ)asioita. Minulla on läheisiä ihmisiä ympärilläni ja ystäviäkin, joiden kanssa pystyn puhumaan ihan kaikesta. Jääkaapissa on ruokaa, lapseni pärjäävät kukin elämässään ja kaikki on vallan hyvin. Nyt istun hämärässä valossa omassa olohuoneessa omalla sohvallani ja kirjoitan tätä. Samalla kuulen, kuinka kahvi tippuu pannuun. Vettä tulee hanasta, kohta bussi kuljettaa työpaikalle sen jälkeen, kun olen vienyt nuorimmaisen päiväksi kouluun turvallisten aikuisten luokse. Sitä ennen käy lämpimässä suihkussa ja valitsen päivän vaatteet.

Olen taas vahvasti huomannut sen, että elämässäni ei ole mitään valittamista. Eikä ainakaan kannata valittaa sellaisista asioista, joille ei voi mitään eikä niistäkään, joita voi itse muuttaa.

Vaikeassa elämäntilanteessa ei aina jaksa olla kiitollinen

Tiedän, että jos ihminen on vaikeassa elämäntilanteessa, tämä kaikki voi kuulostaa ärsyttävältä ja voi olla vaikeaa. Mutta kun tiedän itsekin monella tapaa menneisyydestäni, mikä se vaikea elämäntilanne voi olla. Ja kun monet erilaiset vaikeudet kasaantuvat, on vielä hankalampaa olla. Osa niistä omista vaikeista elämäntilanteista tai niihin liittyvistä asioista on seurannut itseäni niin kauan, että jos vain olisi  jäänyt niihin vellomaan, olisi minulla mennyt vielä enemmän vuosia pilalle ja hukkaan.

Käyn itseni kanssa yhä silloin tällöin keskustelua, jossa pohdin tekemiäni ratkaisuja eri asioiden parissa ja eri elämänvaiheissa. Monet ratkaisuista olen tehnyt tosi myöhään, vähän niin kuin viime metreillä. Jälkeenpäin on ollut monesti vaikea käsittää omaa käyttäytymistä ja valintoja ja sekin mietityttää, miten paljon vähemmillä vaurioilla sitä olisi aikanaan selvinnyt, jos vain olisi tehnyt erilaisia ratkaisuja tai edes ratkaisuja aiemmin.

Mutta kun alkaa jossitella, alkaa helposti ahdistaa. Lujaa. Nykyään onnistunkin rauhoittamaan itseni sillä, että jos yksikin asia olisi jäänyt kokematta, en olisi minä, en olisi tämä tyyppi, joka nyt olen. Toivon, että pystyn jossain vaiheessa näkemään elämäni tietyn vaiheen eli noin 10 ensimmäistä vuotta 2000-luvusta vain yhtenä monista erilaisista elämänvaiheista. Harjoitukset jatkuvat.

Tänään on hyvä pysähtyä katsomaan, mikä kaikki on hyvin. Ja vaikka olisi millaisia ongelmia juuri nyt, niin onko silti asioita, jotka ovat ihan hyvin jo nyt?

Torstai, toivoa!

Jenny