Hyvä elämä

Arjessa sattuu ja tapahtuu – näin ehkäisen huonoa stressiä

Voehan mikä viikko! Arjessa sattuu ja tapahtuu – näin ehkäisen huonoa stressiä. Nyt mennään jo perjantaiaamussa ja olen saanut todella käyttää hyväkseni oppimiani stressinhallinnan keinoja ja Nyt on näin -asennetta. Lapsi nimittäin sairastui maanantain ja sunnuntain välisenä yönä ja puoliso palasi matkaltaan siitä vuorokauden päästä. Olin viikkotolkulla odottanut maanantai-illan hierontaa, jonka ajaksi olin sopinut lapsen naapuriin leikkimään. No ei auttanut muu kuin perua leivonta viime tipassa, onneksi Helsingin Urheiluhieronnan Kurvin toimipisteen Jani oli ymmärtäväistä sorttia.

Tiistaina kotipäivä, työkone töissä, takaraivossa jyskyttävä ajatus töiden kasautumisesta, illalla valmennus ja sitä ennen hätäinen valmennustilan avaimen haku. Olin sopinut avaimen haun ja tilaan tutustumisen maanantaiksi, mutta luonnollisesti en päässyt silloin. Kun sitten hain avaimen juuri ennen valmennusta pää kolmantena jalkana, kävi ilmi, etten saanutkaan videotykkiä koneeseeni, piuhat olivat väärät. No ei auttanut muu kuin soveltaa. Sitä ennen olin taistellut ulkona parkkiautomaatin kanssa 15 minuuttia saamatta parkkilappusta. Ooohhoh, herran haltuun, tulkoon sakko, jos tulee. Ei tullut. Onneksi kumpikaan näistä vastoinkäymisistä ei vaikuttanut fiilikseeni, sillä ilta meni tosi mukavasti. Kiitos vielä jokaiselle osallistujalle! Seuraava painonhallintailta on muuten tulossa 5.6. ja kerron siitä lisää myöhemmin!

Tämä on parasta stressinpoistoa! Juosta ystävien kanssa hyvän asian puolesta, kuten me viime lauantain Fuck Cancer Runissa.

Keskiviikkona sitten puoli päivää töissä, puoli päivää etänä. Eilen olin juuri ehtinyt uppoutua erään kässärin korjauksiin, kun sain koulusta soiton, että lapsi onkin vielä tai taas kipeä. Ei muuta kuin huonon omatunnon kera pää kolmantena jalkana koululle, ja matkalla soimasin itseäni, miten saatoin kuvitella, että hän on terve. Kotona koneen kanssa taistelua erään työtehtävän kanssa, johon oli tullut tiedostoja siirtäessä minusta riippumattomia virheitä. Kyllä hikoilutti, varsinkin, kun olen toukokuussa lomalla yhden viikon ja valmista pitäisi saada. Onneksi olen aikatauluissa toistaiseksi ellen jopa hieman edellä, ja eipä se stressaaminen auta, jalan polkeminen ja kiroilu joskus kyllä. Ommmmmmm sitten vain olin tunteen kanssa. Päätin, että teen yhden asian kerrallaan. Tosi vähän annoin minkään vaikuttaa fiiliksiini, koska näille asioille ei vain voi mitään ja kiukuttelu tekee olon vielä huonommaksi. Silti samaan aikaan tunsin onnea! Ja iloa siitä, että lapsikin oli taas pirteämpi.

Huonoa stressiä kannattaa opetella jarruttamaan

Näille yllättäville tapahtumille ei voi mitään, mutta sellaista toistuvaa tietoista stressiä osaan nykyään ennakoida ja pitää aisoissa. Aina en ole tosiaankaan osannut, mutta tämä on yksi asioista, jonka olen oppinut sitkeästi toistamalla. Elämä on tälläkin hetkellä aikamoista ylikierrostelua, tosin hauskaa sellaista. Mutta jos ylikierroksilla oloa ei päivän päätteeksi saa rauhoitettua, on syytä muuttaa asioita. Pyrin tekemään jo päivän aikana palauttavia asioita, koska olisi liikaa vaatia yöunilta, että vain niiden pitää palauttaa meidät kaikista hommista. Lisäksi lopetan somettamisen viimeistään 21.30 ja tartun kirjaan. Usein teen tämän jo vähän aiemmin, toki joskus on poikkeuksiakin. Nykyään nukun kuin tukki, lukeminen on parasta unilääkettä!

Kun on ollut burnoutissa ja uupunut, osaa rajan yli astumista varoa. Vaikka aina se ei ole helppoa, kun mielekästä tekemistä voi olla niin paljon. Olen jo aika päiviä sitten päättänyt, että en koskaan enää tahdo päästää itseäni tilaan, jossa mikään ei tunnu miltään, väsymys on ikuista ja kaikkien kivojenkin juttujen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Koska silloin stressiä on ehdottomasti liikaa, kun aiemmin iloa tuottaneet asiat eivät enää innosta ja tuo hyvää mieltä. Kun puhelin soi, ei enää innostuneena katso, kuka soittaa, vaan miettii onko pakko vastata. Ystävän kanssa jutellessa keskittymiskykyä ei ole ja mieli vaeltaa muualla sen sijaan, että kuuntelisi ja olisi läsnä.

Hyvä ja terveellinen ruoka toimii myös stressinpoistajana.

Toki kaikki stressi ei ole huonoa. Hyvä stressi saa itseni ponnistelemaan parempaan lopputulokseen, eikä nykymaailmassa stressiltä voi täysin välttyäkään. Ei ole ihmistä, joka ei koe stressiä. Silti näiden 40 vuoden aikana olen sen muutamaankin otteeseen todennut, ettei huonon, ennen kaikkea pitkäkestoisen stressin kanssa ole leikkimistä. Pirkka-lehteen pari vuotta sitten kirjoittamassani artikkelissa asiantuntija totesi, että vain kolmen viikon tiukka stressiputki voi tarkoittaa jopa kahdeksan kuukauden toipumisaikaa.

Jokainen, joka on polttanut itsensä loppuun tai ollut burnoutin rajamailla, tietää, että asian kanssa kannattaa olla skarppina. Itsestään kannattaa pitää huolta koko ajan, eikä vasta sitten, kun hommat ovat luisuneet liian pitkälle. Mitä kiireisempi ajanjakso, sitä paremmin palautumisesta pitää huolehtia. Mitä härdellimpää, sitä parempaa huolta pitää pitää myös syömisistä ja liikunnasta. Onneksi keinoja on monia ja tässä joitain niistä:

Keinoja stressin katkaisuun ja ehkäisyyn

Liikunta. Itselleni juoksu on tällä hetkellä se tärkein stressinpoistaja. Juuri nyt juoksen mieluiten porukalla. Keskiviikkona juoksimme parin juoksukaverin kanssa 30 kilometriä! Siis iltalenkkinä töiden jälkeen. En olisi voinut pari vuotta sitten kuvitella, että sellainen on mahdollista. Ihan parasta oli juosta pitkin Helsingin rantoja ja jutella niitä näitä, laittaa tossua toisen eteen ja tuntea itsensä voittamattomaksi. Vaikka etenimme pk-vauhdeilla, hyvä on muistaa, että kova suoritus voi olla elimistölle stressaava. Siksi siis torstaina välipäivä ja tänään pk-sykkeinen sisäpyöräily.

Ystävällisyys. Uskon ystävällisyyden ja hyvien tekojen voimaan. Esimerkiksi auttaminen tai hyvän palautteen antaminen tekee monta ihmistä iloiseksi. Ei tulisi mieleenkään lähettää vaikkapa työkavereille veemäisiä sähköposteja, paiskata ovea takana kulkevan varpaille tai ajatella, että minäminäminä. Toki auttaa kannattaa oman jaksamisen rajoissa, mutta kun oppii ajattelemaan mitä voin antaa mitä minä saan -kelan sijaan, uskon, että se vaikuttaa hyvinvointiin myönteisesti.

Ihmiset. Ihan parasta stressinpoistoa on hengata itselleni merkityksellisten ihmisten kanssa tai jutella ihan ventovieraidenkin kanssa. Porukalla treenaamisessa on voimaa! Kirjan lukeminen seitsemänvuotiaalle, kävelylenkki ystävän kanssa, Afrikan tähti -sessarit perheen parissa, mitä vain, milloin olen todella läsnä.

Puhuminen. Uskon, että tärkeää on se, ettei patoa asioita sisälleen vaan uskaltaa puhua ja kysellä myös muiden mielipiteitä. Sitä paitsi usein paniikissa oleva väsynyt mieli ei edes keksi ratkaisuja, vaan vatvoo niitä samoja ajatuksia. Monet kerrat olen huomannut senkin, että kun saan sanottua asian ääneen, isoin mörkö alkaa kutistua. Yhtäkkiä tilanne ei tunnukaan enää niin katastrofaaliselta. Ja yöllä päässä pyöriviin ajatuksiin ei kannata uskoa. Kun päivä valkenee, kelat muuttuvat. Kun tunteen sanoo ääneen ja nimeää sen, se jo auttaa.

Lukeminen! Parasta lääkettä ankeaa fiilistä vastaan. Ostin Adlibriksestä muutaman uuden kirjan.

Meditaatio. Tällä hetkellä meditaationi tarkoittaa vartin hiljaa istumista aamuisin. Jos pidän siitä pitkään taukoa, on vartti paikallaan istumista ensin ihan puhdasta piinaa! Mutta sitten siihen taas tottuu ja pääkoppa alkaa kaivata hiljaisuutta ja tekemättömyyttä ja ajatukset alkavat kirkastua. Bussilla matkustaessani harrastan maisemameditaatiota, maisemien tuijottelua. Myös pyykkien ripustaminen tai vaikka tiskaaminen voivat olla meditatiivista tekemistä, kun vain saa ryhdyttyä toimeen. Mikä tahansa tasapaksu tekeminen on itselleni myös usein paras tilanne ajatella ja olla luova. Juokseminen yksin on meditaatiota myös, samoin kävely.

Luonto. Kun työkiireet stressaavat tai murheet pyörivät ajatuksissa, haluan mennä metsään. Tutkitusti jo muutaman minuutin metsässä oleskelu ja luonnon tarkkailu parantavat mielialaa, madaltavat verenpainetta ja sydämensykettä sekä laskevat stressihormonitasoja. Ja jos umpimetsää ei ole lähettyvillä, muukin viheralue kelpaa eikä kaupunkiluontoakaan kannata vähätellä. On tutkittu, että jos kävelyetäisyydellä kodista sijaitsee viheralue, sairastavuus ja jopa kuolleisuus vähenevät. Aika hurjaa! Kun tähän yhdistää vielä juoksun tai kävelyn, niin voila!

Kiitos muuten ihanista polkujuoksuvastauksista! Arvonnan voittivat Päivi H. ja Eva! Laitan teille tänään sähköpostia! Lisää juoksuun liittyviä skaboja on tulossa, joten pysykäähän juoksentelijat kuulolla.

Ei muuta kuin aurinkoa!

Jenny

Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *