Kehonhuolto on palkinto treenistä – ei pakollinen paha
Kyselin Instagramissa tovi sitten, miksi kehonhuolto jää, ja sain kyllä kiinnostavia vastauksia. Olen koonnut tähän kootut selitykset ja ehdotan niihin jotain ratkaisua.
Itse ajattelen, että kehonhuolto on palkinto treeneistä, eikä pakollinen paha, jota on pakko tehdä, jotta voi treenata. Kun kehonhuollosta vain saa samanlaisen rutiinin kuin liikunnastakin, niin sitä ei enää edes tahdo jättää väliin. Ja hei, olin itsekin laiska kehonhuoltaja aina 35-vuotiaaksi saakka. Mutta sitten sain juoksijan polven, josta toipumisessa kesti 10 kuukautta. Silloin ymmärsin sen, että jos haluan esimerkiksi juosta, kehoa on huollettava. Ja huolto kannattaa aloittaa heti, ei vasta sitten, kun tulee jotain kremppoja.
Kuva: Timo Turkka
Miksi kehonhuolto jää?
Laiskuus
Tämä oli ehdottomasti suosituin vastaus. Niin helppo samastua, koska tämä oli ennen aktiivisemman kehonhuollon aloittamista myös oma tekosyyni sille, miksi kehonhuolto koostui lähinnä ohjaamieni ryhmäliikuntatuntien viiden minuutin venyttelystä. Ei vain tullut tehtyä, koska ei huvittanut enkä jaksanut, kiinnostus kehonhuoltoa kohtaan oli nolla. Pitkälle pötkinkin olemattomalla kehonhuollolla, mutta kummasti itseäni alkoi kiinnostaa kehonhuolto sitten, kun en voinut enää juosta puolta kilometriäkään. Juoksijan polvi -diagnoosin jälkeen aloin sitten käydä osteopaatilla ja hieronnassa, rullasin foamrollerilla joka ilta ja venyttelin myös päivittäin. Halu juosta oli niin kova, että olin valmis näkemään vaivaa kehonhuollon eteen. Tuolloin juoksutelakan aikana toki toivoin, että olisin pitänyt itsestäni jo aiemmin parempaa huolta. Kuitenkin itselleni riitti tuo kertaopetus, eli sittemmin kehonhuolto on läsnä monta kertaa viikossa.
Nykyään ajattelen, että kehoni on niin arvokas, että se ansaitsee kaikenlaista liikuntaa ja töitä tehneet lihakset ansaitsevat huoltoa ja esimerkiksi hierontaa. Ja vaikka juuri nyt ei olisi mitään vaivoja, on paljon helpompaa pitää vaivat poissa kuin sitten korjata niitä, kun vahinko on jo tapahtunut. Priorisoin liikunnan elämässäni hyvin korkealle ja kehonhuolto on osa sitä.
Rutiinit puuttuvat
Tykkään itse rutiineista ja toistan itseäni hyvin paljon arjessani syömisten, treenien ja nukkumisen suhteen. Kaikki eivät innostu rutiineista, mutta omaa arkeani ne helpottavat. Kehonhuoltoonkin voi luoda itselle uudet rutiinit ja uuden normaalin, jota sitten toistaa arjessaan. Itse esimerkiksi käyn salilla tällä hetkellä 3-4 kertaa viikossa ja lämmittelen aina liikkuvuutta lisäävillä liikkeillä. Yläkehoa availen kepillä ja alakehoa erilaisilla joustoilla, venytyksillä ja kierroilla.
Entä jos päättäkin aloittaa aamunsa uudella rutiinilla? Kun aamulla nousee sängystä, sen sijaan, että säntää heti kohti päivän hommia, kehoa voi herätellä rauhassa venyttelemällä muutaman minuutin, tekemällä aurinkotervehdyksiä tai vaikka alaspäin katsovaa koiraa. Kropan saa liikkeelle ja aineenvaihdunnan käynnistymään. Lämmin suositus!
Ei muista venytellä
Ei muista venytellä, mutta muistaa esimerkiksi mennä lenkille tai punttisalille? Kuulostaa yhtä hajamieliseltä kuin minä itse välillä! Tässä voi auttaa se, että ajattelee venyttelyn olevan osa treeniä eli ei erota sitä juoksulenkistä tai salitreenistä, vaan ajattelee sen olevan samaa kuin lämmittely, maastaveto, hauiskääntö ja mitä nyt salilla (tai juoksupolulla) tekeekään. Eli varaa sille ajan kyseisen treenin lomassa.
Ei ole oikeaa liikuntaa
Totta, kovan treenin on helpompi ajatella olevan oikeampaa liikuntaa kuin vaikka rauhallisen joogan tai keppijumpan. Ajattelin itsekin aikanaan niin, että mitä kovempi treeni, sitä tehokkaampi harjoitus, eikä muuta sitten tarvitakaan. Keho kuitenkin kaipaa ja tarvitsee uusia ärsykkeitä ihan myös kehityksen kannalta. Jos aina treenaa kovaa, jossain vaiheessa kehitystä ei enää tapahdu ja pahimmassa tapauksessa ylikunto voi kolkutella ovella (itse olen kärsinyt ylikunnosta kahdesti). Ja jatkuva kova treeni saa sitä paitsi välillä kropan niin jumiin, ettei se ota enää vastaan oikein mitään.
Kehonhuolto voi olla myös liikuntaa, mutta erilaista liikuntaa. Siitä tulee eri tavalla hyvä olo kuin jostain raastotreenistä. Sitä paitsi mitä parempi liikkuvuus on, sitä tehokkaampaa myös se raastotreeni voi olla. Kehon huoltaminen vaikuttaa suorituskykyyn ja liikeratoihin. Pystyy tekemään liikkeitä isommin ja toistoja puhtaammin, liikkeiden painomäärät kasvavat ja palautuminenkin on parempaa.
Ei ole rahaa
Kehonhuoltoon saa toki uppoamaan rahaa. Itse käyn nykyään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa (90 e/n. 2 h) ja urheiluhieronnassa (53 e/1 h), mutta ajattelen niiden olevan joka pennin väärti. Aina kuitenkaan niihin ei voi sijoittaa, mutta silloinkin voi venytellä kotona, tehdä liikkuvuutta lisääviä liikkeitä, putkirullata tai rullata kehoa, kuten esimerkiksi juoksijana jalkapohjia, pienellä faskiapallolla. Putkirulla ja faskiapallo maksavat pari kymppiä kipale. Lisäksi hierojakoulujen hierontoja kannattaa hyödyntää! Oppilaiden tekemät hieronnat ovat hyvin edullisia.
Ei ole tietoa
Tämä on ehkä helpoin näistä kaikista. Netti ja some ovat pullollaan tietoa! Voi vaikka googlata sanalla kehonhuolto tai hakea samalla sanalla Instagramista, niin saa tuhansia liikevinkkejä niin kirjallisena kuin videopätkinäkin. Itsekin tykkään etsiä uusia liikkeitä yksi kerrallaan ja ottaa niitä käyttöön laajentaakseni omaa repertuaariani. Instagramissa suosikkejani ovat esimerkiksi Naprapatjonas ja Moveoo, joilla on ihan älyttömän hyviä, kehoa huoltavia liikevideoita. Heidät kannattaa tsekata!
Sekin on hyvä muistaa, ettei kehonhuoltoon tarvitse varata kerrallaan tuntia, vaan ihan vaikka 5-10 minuuttia kerrallaan on hyvä sekin, ellei loistava. Tästäkään aiheesta ei kannata tehdä itselleen mitään isoa mörköä, vaan kannattaa arvostaa itseään niin paljon, että haluaa huoltaa kroppaansa kovempien treenien ohella.
Mahtavaa päivää,
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN:
Rinta, vatsa & ojentaja -saliohjelma
Kalevalainen jäsenkorjaus hoitaa juoksijan vaivoja ja konttorityöntekijän kireyksiä
Kohti leuanvetoa – aloitin roikkumalla
Comments are closed.