Rakkaus tekemiseen on tärkeintä
Kiireisen työjakson jälkeen olen alkanut taas ilokseni huomata rakkautta siihen tekemiseen. Kun on liikaa tekemistä, tiukkoja aikatauluja, työpäivä hajoaa ja venyy epämääräiseksi säläksi eikä ilman itsensä johtamisen taitoja mistään tulisi mitään, on helppoa unohtaa se, että ai niin, mä teen tätä duunia, koska tykkään tästä. Lopputulostakin tärkeämpää on se, että asioita tekee rakkaudella. Oli kyse sitten mistä tahansa duunista tai vaikka harrastamisesta, rakkaus tekemiseen on tärkeintä.
Nyt, kun itselläni on ollut hetken iisimpää, rakkaus tekemiseen on alkanut todella kaivautua esiin sieltä kaiken suorittamisen alta. Mutta omat työni (kaikki ne) ovat aaltoilevia – välillä on paljon tekemistä, välillä vähän vähemmän, se pitäisi muistaa silloin, kun päivät ovat ihan täyteen tupattuja. Asia vain on niin, enkä sille voi mitään. Aina ei siis voi vaikuttaa tekemisen tai kiireen määrään, mutta kovempien putkien jälkeen tulee onneksi aina iisimpiä jaksoja, mikä on hyvä, koska silloin muistaa taas, miksi tekee sitä, mitä tekee.
Juoksutekniikkaohjauksia innolla
Nyt kun juoksukoulut ovat olleet tauolla, olen käynyt tekemässä harvakseltaan henkilökohtaisia juoksutekniikkaohjauksia. En ole niitä varsinaisesti mainostanut missään, mutta toki olen kertonut somessa, että ”tänään olen sellaista tekemässä”, ja asiakkaita vain tippuu jostain tasaista vauhtia. Uskon, että siinäkin juuri se rakkaus ja into tekemiseen on kaiken avain. Kun tekee sitä, mistä tykkää, se vain näkyy tekemisessä ja huokuu ulospäin.
Ja se on asia, joka näkyy myös ihan kaikessa muussa arjessa. Itse en vieläkään voi tehdä asioita vain rahan takia, vaikka rahaa on toki saatava, jotta pystyy elämään. Jonkun muun unelmatyössä oleminenhan teki minut onnettomaksi, kuten sain myös viime vuosina huomata. Ja onhan minulla vieläkin työn suhteen unelmia, jotka odottavat toteuttamistaan, kun tuntuu siltä, että on oikea aika.
Missä sinä olet lahjakas?
Eilen illalla kirjahyllystä tarttui pitkästä aikaa käteen Marianne Williamsonin kirja Vaurauden salaisuus – työ, raha, rakkaus ja ihmeet (Viisas elämä 2013). En ole pitkään aikaan lukenut tuota kirjaa, ja nytkin lähinnä silmäilin vanhoja alleviivauksiani. Pitkälle on tultu ja monen mutkan kautta siitä, kun viimeksi tuota kirjaa luin.
Tämä kirjan teksti pisti silmään: Me emme kasva yhteiskunnassa, joka kysyy: ”Missä sinä olet lahjakas, ja kuinka lahjasi voivat tehdä maailmasta paremman paikan?” Meiltä kysytään useammin: ”Kuinka aiot ansaita elantosi?”
Hm. Itse uskon vahvasti siihen, että kun löytää tuon ensimmäisen, elanto seuraa kyllä, vaikka mietityttäisikin juuri nyt se, mistä saa rahaa opiskeluun, uskaltaako vaihtaa kokonaan alaa, pitäisikö todella seurata sitä sydämen ääntä vai jatkaa tutulla ja turvallisella tiellä. Onko työhön käytetty aika saaman rahan väärti, onko ”varaa” olla välillä niin stressaantunut, kuin ehkä toisinaan on, pitäisikö sittenkin luoda jotain uutta, vanhaa tai ihan omaa, tulisiko kurkotella kohti unelmia, joista ei edes tiedä, ovatko ne järkeviä vai eivät. Pitäisikö vain heittäytyä, hypätä ja uskoa, että kun tekee niitä asioita, joita varten tänne olet tullut, elämä kyllä kantaa. Tai sitten huomaakin, että tämä on just sitä, mitä tahdon, se vain pääsi taas unohtumaan.
Siinäpä pohdittavaa itse kullekin. Eikä se väärin ole välillä vähän pohtia, missä mennään.
Aurinkoista sunnuntaita!
Jenny
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös nämä:
Se on liikuttu, mikä on jaksettu
Väsymys – tunnistaminen – uusi alku
Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille
Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä
Comments are closed.