Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa
Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa!
Lempimietiskelypaikkani.
Garda, jossa entisessä elämässäni olen viettänyt kaksi kesälomaa autoillen, kutsuu meikäläistä taipumaan toukokuussa. Joogaloma ulkomailla on ollut pitkäaikainen haaveeni ja ikiaikainen unelmani putkahti mieleeni taas toukokuussa, kun seurasin yhden inpiraationlähteeni eli Anna Saivosalmen joogalomaa Gardalla tutun opettajan, Katja Keräsen, huippuohjauksessa. Silloin jo mietin, että pitäisikö minunkin repäistä ensi vuonna, ja heinäkuussa ajatus oli sitten ihan selvä. Toki ensin minun piti vaientaa olkapäälläni istunut epäilevä ääni, joka kysyi, että onko sulla muka varaa tollaseen. Tukin sen suun sillä, että vastasin, että varausmaksun (300 e) jälkeen minulla on kuukausia aikaa säästää matkarahat kokoon. Seuraava yhtä typerä kysymys oli, että saatko muka töistä vapaata, johon vastasin nauraen, että mistäs sinä tiedät, missä silloin olen töissä. Määräaikaisiin soppareihin ja pätkätöihin tottuneena on ihan mahdotonta tietää, missä työskentelen vuoden päästä, ehkä olen perustanut oikean yrityksen ja johdan konttoria Mallorcalta käsin tai sitten olen toimittamassa kirjoja nykyisellä pallillani, kuka tietää. Kun vielä puolisoni näytti vihreää valoa, niin huomasinkin jo maksaneeni varausmaksun.
Tällainen näin suuri itseeni ja omaan hyvinvointiini panostaminen on itselleni ihan uutta, mutta eiköhän viimeistään näin nelikymppisenä ole sen aika. Edellisessä elämässäni kuin hoidin kaiken ja vasta nykyisessä parisuhteessani olen totutellut siihen, ettei minun tarvitse enää hoitaa kaikkea. En enää esimerkiksi juuri koskaan aja autoa, kun olemme puolisoni kanssa yhdessä liikenteessä. Nautin siitä, että saan istua pelkääjän paikalla ja minua kuljetetaan minne nyt olenkaan menossa! Olen toki ennenkin reissannut ilman perhettä, mutta ne ovat olleet aina työmatkoja, eivät mitään hyvinvointilomia, vaan aikataulutettuja aamuvarhaisesta yömyöhään. Olen joutunut opettelemaan tervettä itsekkyyttä, mutta se on todella kannattanut, sillä sen vaikutukset näkyvät myös muissa ihmisissä. Uskon siihen, että mitä enemmän panostan itseeni ja hyvinvointiini, sitä enemmän se näkyy myös suhteissani puolisoon, lapsiin, muuhun perheeseen, ystäviin, kollegoihin ja itse asiassa ihan jokaiseen, jonka kohtaan. Nyt painonpudotuksen ja paremmin nukkumisen myötä olen niin selvästi huomannut sen, miten hyvä lisää hyvää. Sitä on ikään kuin hyvän olon oravanpyörässä, ja jokainen hyvä teko itselle lisää hyvää fiilistä entisestään. Eikä se tarkoita, etteikö negatiivisia tunteita tai huonoja päiviä olisi, mutta niitä on todella harvassa. Kröhöm, eilen heräsin väärällä jalalla, mutta kun tunteen kanssa vain oli, se meni ohitse. Olin kyllä tavallista hiljaisempi ensin, mikä taas on ihmisille ympärilläni aina omituista, mutta kuten kuusivuotiaallenikin sanon, kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia tunteita ja ne ovat sillä hetkellä ihan oikein. Joskus harmittaa, vaikkei varsinaista syytä välttämättä osaa edes sanoa, mutta kun siihenkään tunteeseen ei takerru liian pitkäksi aikaa, se menee ohi.
Eilen taivas oli vaaleanpunainen, toissailtana ihan oransseissa liekeissä.
Loma on siis tehnyt tehtävänsä, kun itselleni on nyt hyvin selvää se, mitä haluan tehdä, mikä itselleni on hyväksi, mistä minun kannattaa vähentää tai luopua kokonaan, mitä minun kannattaa elämässäni lisätä. Ja vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan vain istua laiturilla, juosta, joogata ja matkustaa, niin kaipa sitä taas tottuu töihin ja päivärytmiin. Mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei aikaa ole tuhlattavaksi huonoihin juttuihin tai itselle epäsopiviin asioihin. Maailmassa on niin paljon niitä asioita, joita haluaa tehdä ja kokea, eikä aikaa kuitenkaan ole loputtomasti. Jos ei osaa erottaa, mitä ne olisivat niin minulla toimii tämä: istun alas, olen hiljaa, annan ajatusten tulla ja mennä, käännyn sisäänpäin ja kuuntelen itseäni. Onnistuu missä tahansa, mutta suosikkipaikkani on toki mökkilaituri meren äärellä.
Ihanaa sunnuntaita! Toivon, että sinunkin unelmasi saavat tulta alleen ja toteutuvat!
Jenny
Lisää Instagramissa, tervetuloa!
Viherjuuria
Ihanaa!
Milloinkas se olisi parempi hetki toteuttaa unelmia kuin juuri nyt? <3
On myös hyvä tietää, että kesälomankin jälkeen on jotain kivaa odotettavissa 🙂
Kototeko / Sanna
Kuulostaa hyvältä. Itsellänikin on tosi vahva uudistumisolo. Pikkuisen vielä fokus hukassa elämän suunnan suhtee. Mut hyvin vahvana just tuo tunne, et ei haluaisi haaskata aikaansa johonkin turhaan tai sellaseen, mikä ei tunnu omalta.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Viherjuuria kommentistasi! Ihana blogi sulla, täytyy tulla vierailulle ihan ajan kanssa.
Mutta niin se menee, huomisesta ei tiedä kukaan, unelmia kannattaa toteuttaa nyt <3
Ja vaikka toukokuu tuntuu niin kaukaiselta, tällä ajankululla pian ollaan taas siellä kesän kynnyksellä. Mukavaa heinäkuun jatkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sanna kommentistasi. Tuo uudistumisolo olikin hyvä sana. Olen ollut jotenkin herkkä viime päivinä ja ehkä se johtuu juuri tuosta uudistumisesta. Tullut kova tarve raivata vanhaa, jotta uudelle on tilaa. Tuttuun tapaani aloitin vaatekaapistani 🙂
Mutta koska huomisesta ei tiedä kukaan, aikaa ei kannata haaskata, kuten itsekin totesit. Hyvin me vedetään. Aurinkoa!
Tiina
Olipa osuvaa tekstiä! Kuvaa katsellessa ajattelin, että saispa istua tuossa pikkulaiturilla varpaat vedessä ja rauhassa miettiä tätä elämää. Olen mielettömän tunnemrskyn kourissa, enkä tiedä mikä on oikein ja mitä tulisi ajatella elämän suurien kysymysten edessä, enkä tiedä mitä todella haluan. Parkunut olen jo niin paljon, että en enää jaksaisi. Mutta otampa nyt hiljaisen hetken tässä omalla sohvallani ja toivon, että saan jotain tolkkua näihin tunteisiini ja löydän vastauksen kysymykseen: mitä haluan, mikä on unelmani ja mitä voin tehdä sen eteen.
Joku viisas on sanonut: ”Asioilla on tapana järjestyä, ei ehkä niinkuin sinä haluat tai silloin kun sinä haluat, mutta lopulta kuitenkin” No, kuten kirjoitin, en edes tiedä mitä haluan, joten en siis tiedä sitäkään milloin haluan. Kuulostaa varmaan hiukka hölmöltä, mut ei se mitään, olo onkin hölmö. On raskasta olla niin tunneihminen. Selkeyttä siis odotellessa! UNELMA, ihana sana!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Tiina kommentistasi! Itsellä on ollut vähän samantyyppisiä fiiliksiä, ja olen paljon miettinyt, mitä oikein haluan tässä elämässä! Välillä on hyvä parkuakin, mutta ehkä se itsensä kanssa hiljaa oleminen saa jotain vastauksia esiin. Jos tuntuu, että on vaikea keskittyä, voi vaikka laskea samalla hiljaa mielessään ja syvään hengitellessään numeroita 10 alaspäin, ja aina kun huomaa, että on jossain muualla, palaa numeroihin.
Eikä kuulosta yhtään hölmöltä, vaan enemmänkin normaalilta! Osa meistä on voimakkaasti tunneihmisiä, osa vähemmän. Ehkä voisit nähdä sen, että olet tunneihminen, vahvuutena, se on sun hieno juttu, jota kaikilla ei ole!
Aurinkoa päivääsi <3