juoksu, painonhallinta, Treeni

Juoksu on lähtenyt lapasesta – kohti uusia juoksukuvioita

Jos viime syksynä en olisi uskonut, että palkkaan itselleni personal trainerin, jonka kanssa alan käydä salilla, niin enpä olisi uskonut, että tänä syksynä osallistun juoksuvalmennukseen yhteistyössä Vauhtisammakon kanssa! Siis minä, jonka juokseminen oli vielä alkuvuodesta takkuista taistelua ja ylipainonkin takia juokseminen niin kovin hidasta. Niin se elämä yllättää ja kun itsestään alkaa pitää hyvää huolta, se huolenpito saa koko ajan uusia ulottuvuuksia. Ja kyllä, nälkä kasvaa syödessä.

Entinen kotijumpan inhoaja tässä hei! Eilen tein enkat ja jumppasin kotona 45 minuuttia putkeen. Ihminen VOI muuttua.

Päiväni ovat nykyään täynnä juoksua, vaikka joka päivä en tietenkään fyysisesti juoksekaan. Sormi on kipeänä Instagramin näpyttämisestä ja google laulaa, kun etsin inspiroivia juoksublogeja – haluan lukea kaiken tiedon ja erityisesti kaikki ihmisten omakohtaiset kokemukset juoksemisesta aina lyhyistä pyrähdyksistä ultramatkoihin, jotka käsiini saan. Stadium saa kaikki vähät rahani, koska vaikka käyn vain vilkaisemassa, mukaan tarttuu juoksupuseroa, juoksusukkaa ja erilaisia kuminauhoja, joilla treenata juoksijalle tarpeellisia lihaskuntoliikkeitä. Olen jopa mennyt juoksuhulluudessani niin pitkälle, että olen alkanut kotimaisten ja ruotsalaisten lisäksi seurata somessa saksalaisia juoksuharrastajia ja jopa kommentoin heille. Hallöchen, tämä mädle ei sitten turhaan viettänyt vaihtarivuotta Schwabenlandissa 24 vuotta sitten!

Kun iltalueskelin loppuun Rune Larssonin innostavan Löparglädje-juoksuopuksen (joka vähän kyllä hiipui loppua kohti), mietin, mikä olisi seuraava siirtoni juoksemisen suhteen. Olin jo päättänyt keskittyä vain perusjuoksukuntoni parantamiseen, mutta jokin minussa toivoi jotain lisää, edes hiukan. Tein muutamia mielikuvaharjoituksia ja niiden kautta kirkastui kolme sanaa eli tavoitteeni juoksun suhteen: kehittyä paremmaksi juoksijaksi. Kyllä, haluan juosta, mutta en halua rikkoa kehoani juoksemalla liikaa, väärin tai epätaloudellisesti. Reippaana tyttönä otin yhteyttä Vauhtisammakkoon, koska olin useaan otteeseen lukenut heistä pelkkää hyvää muun muassa Elinan Endorfiinikoukussa-blogista. Lisäksi seuraan Vauhtisammakon Annin Kilometritehtailija-blogia sekä Annia ja Mikkoa Instagramissa.

En ennen pitänyt kotijumppaa itselleni sopivana treeninä, mutta nyt pidän. Yksi iso kiitos siitä kuuluu Anna Saivosalmelle!

No well, sitten kaikki tapahtuikin nopeasti. Juttelin Mikon kanssa eilen illalla puhelimessa ja tänään illalla alkavat heidän juoksukoulunsa ja -ryhmänsä ja osallistun jo juoksuluentoon. Juoksun tuleva alkutestaus on ainoa, joka hirvittää, mutta muuten olen hyvin vastaanottavainen koko valmennusryhmäkuvion suhteen. Kun Mikko sitten kyseli tavoitteitani, ensin en tohtinut sanoa, mitä toivoin. Jälkikäteen ajattelin, että kuulostin puhelimessa varmaan vähän sekavalta, kun yritin tiivistää noin reilu 30 vuotta sitten alkaneen juoksutaipaleeni viiteen minuuttiin. Mutta totta on, että juoksin jo alakouluikäisenä isäni ja veljeni kanssa Pirkkolan pururadalla. Sen jälkeen olen myös treenannut suunnistusta, yleisurheilua, koripalloa, jujutsua, karatea, tanssia, squashia ja varmaan vielä jotain, mitä nyt en muistakaan, kunnes salihommat ja ryhmäliikunta veivät minut mukanaan. Juoksu tuli ja meni mutta pysyi myös ohjaamisen rinnalla jossain määrin, vaikka tuolloin juoksin maksimissaan kymppiä.

Juoksemasta lakkasin vasta, kun aloin odottaa nyt ekaluokalla olevaa iltatähteäni. Hänen syntymänsä jälkeen parin vuoden valvominen ja heräily ja ylikunto pistivät stopin juoksulle ja treenaamiselle yleensäkin, jonka sitten juoksijan polvi kruunasi, kun taas olin aloittanut juoksun ja sössinyt kehonhuollon. Todellakin oikeasti vasta kesäkuisen ilmeisesti jumppakunnolla juostun ensimmäisen maratonin jälkeen olen alkanut nauttia juoksusta, siis jo juostessa. Koko viime talvi ja kevät olivat juoksun suhteen sellaisia, että nautin kyllä, mutta vasta sitten, kun olin päässyt lenkiltä kotiin, venytellyt, syönyt ja käynyt suihkussa: huh se on taas ohi. Viimeiset 6 vuotta olivat siis aikalailla taistelua juoksun suhteen, mutta nyt on meiningit eri.

Mitä sitten vastasin Mikolle, siis oikeasti. No, vienosti kerroin haluavani parantaa maratonaikaani. Paljon. Tähän mennessä saavutukseni eivät ole monen silmissä hääppöiset, mutta saavutuksia ovat ne eivät niin hääppöiset saavutuksetkin ja arvostan niitä itse kovasti:

maraton 5:06:37

puolimaraton 2:08

10 K: 51:00

Toiveissa on, että vuoden 2018 kuluessa kyseiset lukemat ovat 3:59, 1:45 ei, sittenkin 1:55 ja 46 min. Mahdollista tai mahdotonta, mutta noita kohti mennään!

Huh. Nyt se on sanottu ääneen, en voi enää perääntyä. Enkä haluakaan, koska uskonhan vahvasti, että kaiken mitä haluaa, voi saavuttaa, jos viitsii nähdä vaivaa sen eteen ja ennen kaikkea uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa.

Tervetuloa elämään kanssani myös juoksuhuumaa! Juoksukuulumisia kirjoittelen fiiliksen mukaan aina silloin tällöin kaiken tämän muun vanhan ja tutun asian lomassa.

Mahtavaa päivää sulle, ja kuten eilen aamulla totesin, kaikki on mahdollista!

Jenny

Instagramissa ja Facebookissa. Tervetuloa!

 

 

26 thoughts on “Juoksu on lähtenyt lapasesta – kohti uusia juoksukuvioita

  1. Heips! Olipa taas kiva postaus – ja näitä muiden kommenttejakin on hauska lukea. ”Vastaisku kankeudelle” nauratti muakin. Mä näen sieluni silmin sut voittamassa seuraavan olympiamaratonin, sillä sen verran vauhdikkaasti sun juoksuharrastuksesi etenee. No, se ei ehkä ole sun tavoitteesi, mutta käyköön loppukevennykseksi…

    1. Kiitos Mari kommentistasi!
      Pitäisiköhän mun muuttaa blogin nimi kankeudeksi ennen kuin Valeäiti ehtii sen nimen napata :D
      Mua hihitytti myös toi sun kommentti olympiamaratonista. Se voi kyllä olla melko utopistinen haave, joten ehkä pysyttelen noissa omissani, jotka jo nekin ovat aika haastavia :D
      Ihanaa viikon jatkoa sulle! Kaikkea kaunista <3

  2. Mahtavat tavoitteet, mutta täysin realistiset. 👍😊 Juoksu on siitä mukava laji, että juuri noinkin reippaat oman ennätyksen parantamiset mahdollisia! Olen sulle aiemmin kommentoinut myös ja ihaillut hurjaa motivaatiotasi ja kiitellyt, että tartutat sitä meihin lukijoihin myös. 😉 Aika samat ennätykset itsellänikin, paitsi tuo maraton on juoksematta vielä. Mutta nyt tosiaan juoksukunto on heikentynyt, kiloja enemmän kuin muutama vuosi sitten, jolloin myös kilometrimäärä oli kovempi juoksua treenatessa. Mutta samaa flowta kohti menen minäkin! Missä juokset lenkkisi? Onko tietyt rutinoituneet lenkkimaastot? Juoksetko yksin vai esimerkiksi miehesi kanssa? Kiva jos vaikka jossain vaiheessa avaisit blogissa näitä asioita. 😊

    1. Kiitos Tiina kommentistasi! Tosiaan tarkoitus on kehittää itseäni paremmaksi juoksijaksi ja tällä kertaa myös sitoutua saamiini ohjeisiin! Olenhan muutamia kertoja ollut mukana erilaisissa juoksujutuissa ja -kouluissa, mutta silloin olen ohjannut niin paljon ryhmäliikuntatunteja, että juoksuohjelmien noudattamiseen olen suhtautunut ihan puolivillaisesti… Siksi mua kiinnostaakin älyttömästi, että nyt KUN sitoudun, niin mitä kaikkea edistystä se voi juoksun saralla tuoda!
      Mullakin kesti jälleen monta kuukautta, että juoksu alkoi tuntua mukavalta, joten kyllä se sieltä sullekin palaa se flow. Nyt kun olen lyhemmillä lenkeillä koventanut juoksuvauhtia, niin pakko sanoa, että se kovempaa juokseminen tuntuu vielä aika kauhealta. Mutta se on täysin mahdollista ja onnistuukin jo tällä kunnolla.
      Minäpä voisin tehdä pikapuoliin taas juoksupostauksen ja kertoa lenkkien valinnasta ja muista rutiineistani juoksun suhteen!
      Kiitos sulle kauniista sanoista ja ihania kilometrejä!

  3. Mielenkiintoinen teksti. Näen itseni tuossa ”lenkki tuntuu hyvältä vasta lenkin jälkeen” ja haluaisin kovasti alkaa nauttimaan myös itse juoksusta. Osaatko sanoa, mikä sinussa sai sen muutoksen aikaan, että nautitkin yhtäkkiä koko hommasta? Juoksun ja sen kehittymisen jano on itselläni kova. Mukavaa syksyä ja kiitos innostavasta blogista! Jään mielenkiinnolla seuraamaan kehitystäsi.

    1. Multa ei kysytty mutta vastaan omasta puolestani: muutoksen sai aikaan se että juoksi tarpeeksi paljon ja usein. Luulen että moni muu vastaisi samoin.

    2. Kiitos A kommentistasi ja kiitos Kati myös!
      Kyllä olen Katin kanssa samaa mieltä, juokseminen on helpottunut juoksemalla! Kun vain on juossut säännöllisesti, se on muuttunut taas helpommaksi. Toki omalta osaltani hidasti myös ylipaino, painoin vielä tammikuussa liki 15 kiloa enemmän kuin nyt. On ihan eri juttu juosta 80+ kiloisena kuin 70 kiloa painavana.
      Myös vauhtia on tullut juoksuun lisää. Jos tammikuussa keskivauhti oli 7 kilsan kieppeillä, niin nyt pystyn juoksemaan jo vitosen vauhdeilla, toki pitkät lenkit juoksen noin 6-6.30 kilometrin keskivauhdilla.
      Kun jatkat sitkeästi harjoituksia, niin uskon, että se hyvä olo tavoittaa myös sut jo lenkin aikana! Yhtäkkiä sitä huomaa, että nauttii ja se on makea tunne :) Kivaa päivää!

    3. Heips!
      Olen ajoittain eksynyt lukemaa blogejasi, varsinkin kisa-fiililsiä.
      Jäin nyt pohtimaan tuon pitkiksen vauhtia…millä sykkeellä sä sen juokset?
      Tuon maratonin tavoiteajan luulisi olevan helposti juostavissa, jos sen pk- kunto sallii noinkin reippaan vauhdin??

    4. Kiitos Matoonari kommentistasi ja kiva kuulla, että olet eksynyt blogiini lukemaan. Lämpimästi tervetuloa!
      Peruskestävyys on tällä hetkellä (kuten se oli myös silloin, kun ohjasin paljon ryhmäliikuntaa) mun heikoin lenkki ja sitä olen petraamassa. Tuo maratonaika siis ei varmasti vielä olisi mitenkään mahdollinen, mutta Tukholmaan (joka siis on mun eka maratavoite ens vuonna), on kuitenkin aikaa vielä 9 kuukautta. Uskon, että kun noudatan juoksukoulun ohjelmaa, niin tuo neljän tunnin tavoittaminen on mahdollista. Uskon, että myös kun paino tippuu vielä (olen keventynyt vuoden alusta jo 15 kiloa ja vielä on vähän matkaa tavoitteeseen), niin vauhti kiihtyy ja juoksu helpottuu.
      Toki mua vähän tiputeltiin myös juoksukoulun avauksessa maan pinnalle, ja sanottiin, että tunnin parantaminen mara-ajassa on mahdollista, mutta iso juttu. Tosin mä ajattelen, että tuo mun toistaiseksi paras mara-aika on niin huono, että siitä helposti petraan, kun vain harjoittelen juoksemista.
      15-20 kilsan lenkkejä olen juossut Tukholman maran jälkeen alle 140 sykkeillä ja keskimäärin kilsavauhti on ollut 6.10-6.30 välillä. Mutta olen huomannut, että sykkeet riippuvat ihan päivästä, nukkumisesta, työpäivän rankkuudesta jne. Nyt en ole käyttänyt sykemittaria toviin, mutta kaivan sen taas laatikon perukoilta. Pystyn kovin helposti hengästymiseni tasosta fiilistelemään myös sykettä. Noilla pitkiksillä en ole hengästynyt, mutta esim. olen juossut pari nopeampaa ja 7-8 kilsan lenkkiä 5.15 keskivauhdilla ja selkeästi hengästymistä oli myös ilmassa eli sykkeet on olleet kovemmat.
      Että paljon on vielä tekemistä monessakin suhteessa, mutta intoa riittää ja halu kehittyä on kova.
      Toivotan sulle iloisia kilsoja!

  4. Hih, tunnistan itseäni tosissaan tuossa juoksuinnostuksessa että haluaa imeä itseensä kaiken tiedon juoksemisesta ja kaupastakin hamuilee vaan juoksutavaraa 🙈. Oivallukset ja uuden oppiminen harrastaessa motivoi vaan niin hurjasti ettei vauhtia haluaisi millään hiljentää, millään mittarilla!

    Hei, olisi kiva kuulla ja nähdä konkreettisesti millaisia kotitreenejä teet :)!

    1. Kiitos Laura kommentistasi! Ihana kuulla, että meitä on muitakin :D
      Mua tosin alkoi taas vähän jännittää, kun eilen puhuttiin tekniikasta. Muistan, kun viimeksi mun tekniikkaa on viilattu, niin tuntui siltä, ettei osaa juosta eikä kävellä ollenkaan :D
      Kotitreeneistä sepustinkin tuohon alle jo Emmalle jotain, mutta voisin tehdä näistä postauksen pian. Teen tosi fiilispohjalta, usein kehon painolla ja monesti keskityn vatsaan ja selkään. Liikepankkia olen kerännyt vuodesta 1999, kun aloin ohjaamaan jumppaa, mutta silti etsin somesta lisäinspiraatiota ja saatan kesken työpäivänkin kokeilla jotain liikettä, jos olen huomannut sen vaikka instassa ja haluan testata, missä se tuntuu :D
      Saanko esittää sulle kysymyksen: minkä verran sä juokset viikossa ja millaisia lenkkejä?
      Ihanaa päivää!

    2. Minähän tosiaan vasta opettelen juoksemaan, suurin haaste tällä hetkellä on jotenkin se että en saa puskettua itseäni oman mukavuusalueen ulkopuolelle eli juoksemaan pidempiä pätkiä kerrallaan. Koen että jaksaisin juosta pidempiäkin pätkiä kerrallaan mutta en ole vain tehnyt sitten niin. Mun lenkit on siis vielä kävelyn ja juoksun sekoitusta :). Intoa lenkeille kuitenkin aina on, mutta eihän tässä olla minnekään kilpailemaan menossa että sen puoleen ei haittaa vaikken jaksaisi juosta, olisihan se kuitenkin kivaa että voisi sanoa juosseensa vaikka 5k putkeen :).

    3. Moikka Laura! Se on varmaan osittain just mielestäkin kiinni, että saa itsensä juoksemaan niitä pidempiä pätkiä. Mutta toi on tosi hyvä, että juoksee ja kävelee ja katsoo samalla, ettei sykkeet nouse ihan tappiin, vaan pysyvät riittävän matalina.
      Tuolla juoksukoulussa käytetään sellaista Waldniel-taktiikkaa, jossa juostaan 6 minsaa ja kävellään minsa. Oon ennenkin kuullut siitä (erilaisilla ajoilla tosin) ja aion sitä nyt itsekin innolla kokeilla.
      Ja tosiaankin itseä vartenhan me juostaan, joten ei ole merkitystä matkalla, vauhdilla eikä millään muullakaan. Itseä voi sitten haastaa lisää myöhemminkin, jos siltä tuntuu ja huvittaa!
      Mä oon kyllä ihan varma, että se vitonen sieltä kyllä irtoaa aika pian :)
      Kivaa torstaita!

  5. Hei, jee! Mä luen sun juoksukuulumisia aina innolla, ei varmaan tule yllätyksenä! :) Vauhtisammakko kuulostaa hyvältä, saat siellä varmasti uutta pontta treeneihin, erilaisia harjoituksia, parannusta tekniikkaan jne. :) Sun tavoitteet kuulostaa myös hyviltä, tosi kovilta, mutta kuten itsekin sanoit niin kaiken mitä haluaa voi saavuttaa! :) Paljon tsemppiä!! <3

    1. Kiva kuulla Karoliina, kiitos kommentistasi! Ja voin sanoa samaa, tiiviisti luen sun postauksia. Mulla on myös vahva usko tuohon Vauhtisammakkoon. On hienoa saada pitkästä aikaa palautetta omasta juoksemisesta. Mutta: kuulin Niinan kommentissa järjen äänen ja ettei tulis turhia paineita, lisäsin puolikkaan aikatavoitteeseen 10 minuuttia :D Katsotaan, mitä ens vuosi tuo tullessaan, todella jännityksellä odotan :)
      Kivaa tiistaita Madridiin harmaasta Helsingistä.

    2. Heh, no mä mietin hiljaa mielessäni että 1:45 on tosi kova (mun enkka on 1:46:21), mutta en halunnut olla ankeuttaja ja sanoa, että Jenny et sä pysty siihen kun en mäkään oo VIELÄ pystynyt 😄Koska mistä minä tiedän vaikka pystyisitkin!! 💪💪Joten tavoitteita kohti!! Ja ehkä ihan hyvä alkuun lähteä hakemaan niitä osissa, esim seuraava puolikas n 2h sitten 1.55 ja 1.50 ja sen alle jne. Ne kuulostaa pieniltä eroilta, mutta on kyllä isoja juoksuvauhdissa! 😊

    3. Kiitos Karkki! Tosi kova sun puolikkaan aika! Oot kyllä kova mimmi!
      Joo, mä lähden nyt suosiolla hakemaan 1:55 aikaa Berliinistä, jossa on hyyyyyyyvin tasainen rata :) Eilen Vauhtisammakon Mikko sanoikin, että on hyvä olla tavoitteita, mutta kannattaa myös olla jokin tavoitteen alaraja, johon on itse sitten tyytyväinen. Ja just pilkkoa tavoitteita osiin, kuten säkin sanoit.
      Kuulin myös, että yli tunnin parannus on marassa toki mahdollinen, mutta jo puolikin tuntia mara-ajasta pois on tosi hyvä. Mutta mä ajattelen sen niin, että kun viihdyin sillä matkalla niin kauan, niin myös parannus voi olla iso.
      Mutta katsellaan! Huolimatta näistä lukemista en aio itselleni luoda mitään paineita, vaan sitten yllättyä iloisesti, kun ajat alkavat parantua :D
      Ihanaa päivää!

  6. Hienoja tavoitteita Jenny! Sulla on kyllä kova kympin aika suhteessa puolimaratonin ja maratonin aikoihin. On hyvin linjassa kertomaasi liikuntataustaan verrattuna. Kuntoa on, mutta peruskestävyyttä täytyy vielä kehittää. Maratontavoitteen tulet todennäköisesti kyllä saavuttamaan, mutta puolimaratonin tavoite tulee laittamaan sinut tiukoille 😄 Tämä on minun veikkaukseni.

    1. Go Jenny! Juuri samaa tulin sanomaan, kympin enkka enteilee hyvää, mutta puolimaratontavoite on kova. :-) Terv. 4:06 / 1:52 / 49:50

    2. Kiitos Tiuku kommentistasi! Sulla on kovat ajat, onnitteluja! Juu, kuten jo Niinalle ja Karoliinalle vastasinkin, niin järjen ääni on laskeutunut jälleen päälleni ja lisäsin 10 minuuttia tuohon puolikkaan aikatavoitteeseen. Voisin kuvitella, että se ehkä onnistuu nyt säännöllisellä ja pitkäjänteisellä tähtäimellä!
      Tuosta kympistä luulisin voivani tiristää myös, en ehkä ihan noin paljon, mutta katsellaan :)
      Ihanaa päivää sulle!

    3. Kiitos Niina! Kuulin kommentissasi järjen äänen, joka mulla viime päivinä on näemmä ollut kadoksissa ja kasvatin puolikkaani tavoitetta 10 minuutilla. Tuo 1:55 alkanee olla jo mahdollinen. Tuon puolikkaan enkan (oli muuten eka puolikkaani) vedin 2014 jälleen jumppakunnolla ja aika vähillä juoksuilla. Tuosta kympin puolikkaasta on myös aikaa (tapahtui ennen ekaluokkalaista) ja silloinkaan en just sitä ennen ollut juossut useaan kuukauteen.
      Mutta kuten sä sanoit, kuntoa on (ollut), mutta peruskestävyys onkin ollut se heikko lenkkini. Laktaattitesteissä Varalassa vuonna kivi ja keppi sain nuhteita, että vaikka maksimit ja anaerobiset oli silloin urheilijan luokkaa, peruskunto ei. Sehän kertoi siitä, että liikuin liikaa liian kovaa ja matalasykkeistä treenaamista ei ollut tarpeeksi.
      Tiedossa siis on, mitä lähteä parantamaan nytkin! Mutta on tämä jännittävää! Katsotaan, miten minun käy, mutta kun nyt kerran alan harjoitella juoksua, uskon, että se parantaa aikojani.
      Kivaa tiistaita sulle!

  7. Wooooaaaah hyvä sinä!! Hullut tavoitteet mutta uskon täysillä suhun! :)

    Sun juoksujutut on niin inspirerande. Melkein tekee so s itsekin juosta, melkein ;) voisin aloittaa sua seuraavan ja kirjaimellisesti sun perässä juoksevan blogi. Nimikin olisi jo valmiina: Vastaisku kankeudelle ;)

    1. Kiitos Valeäiti kommentistasi! Repesin täysin sun uuden blogin nimestä :D Hahahaha! Mä voisin lainata tuota välillä…
      Joo, saa nähdä, mitä tässä juoksuhulluudessa tapahtuu. Onko se tullut pysyäkseen, ainakin nyt tuntuu siltä. Luojan kiitos en osaa uida, olisin varmaan jo ilmottautumassa jonnekin teräsmies-kisaan. No, saa nähdä, luulenko itsestäni liikoja vai kuinka käy. Mitään en kuitenkaan osaa hävetä.
      Ihanaa eloa sulle! Ja sähän juokset kans. Niin oon lukenu somesta <3

  8. Vitsit nää sun juoksuhommelit kuulostaa mahtavilta! Vaikka en millään tavalla pystykään samaistumaan niihin, koska en ole koskaan ollut juoksijatyyppiä, niin niitä on silti ihana lukea. On varmaan upeeta hurahtaa johonkin lajiin noin täysillä ja tossa vielä pystyy asettamaan noin selkeitä tavoitteita, mikä varmasti tsemppaa entisestään.

    Tuli hei tässä aamulla mieleen, kun luin tämän postauksen (tästä on tullut mun aamurutiini: kahvikuppi, kone auki ja heti pitää tsekata, onko sulta tullut uusi teksti) ja näin ton ekan kuvan kuvatekstin, että voisitko jossain vaiheessa kirjoittaa kotijumppa-aiheisen jutun? Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisen treenin teet, onko sulla erilaisia rutiineja vai aina sama ja hyödynnätkö jotain nettijumppia vai vedätkö ihan fiiliksellä!

    Mahtavaa tiistaita!!

    1. Kiitos Emma kommentistasi! Juu, näitä tekstejä tulee taas tiuhaan, kun päässä pyörii niin paljon asioita :) Ihana kuulla sun aamurutiinista!

      Mähän tosiaan oon ohjannut jumppia vuodesta 1999 ja liikepankki, joka on mun päässä, on aika mittava. Mutta toki mä katson instasta, blogeista ja youtubesta myös vinkkejä ja saan sieltä inspiraatiota. Joskus saatan poimia vain yhden liikkeen jostain ja oonpa välillä testannut niitä kesken työpäivänkin, kun on ollut pakko saada tietää, miltä joku liike tuntuu :D

      Mä voisin tosiaan tehdä kotijumppapostauksia, se ei ole mikään vaiva eikä pulma. Oonhan eri aikakauslehtiinkin noita jumppia suunnitellut vuosikaudet. Yritän saada innostettua jonkun kuvaamaan niitä.

      Mutta pääosin mä teen aika fiilispohjalta. Oon ladannut puhelimeen sellaisen intervaltimerin (tais olla eka, joka löytyi appstoresta). Se piippaa 60 tai 75 sekan välein ja silloin vaihdan liikettä. Usein olen ajastanut sen 25 minuuttiin, mutta eilen laitoinkin 46 minuuttia. En yleensä kotona jumpatessa pidä taukoja, vaan teen aina sen noin minuutin yhtä liikettä ja sitten vaihdan seuraavaan. On aika hikistä hommaa :) Välillä myös valitsen esim. viisi liikettä jotka teen putkeen, toistan samaa 5 kierrosta.
      Pääosin olen yrittänyt vahvistaa keskikehon lihaksia, tehnyt paljon selkä- ja vatsaliikkeitä kotona. Eilen mulla oli myös painava (varmaan n. 12 kilon) puntti, jota käytin lisäpainona.

      Ihanaa päivää sulle! Toivotaan, että taas tapahtuu ihmeitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *